Vaatteet tekevät naisen

Niina Hartikaisen ja Nanna Sarhelon SAUMA on valokuvanäyttelyksi mukavan runsas: galleria Spectrossa on esillä digitaalisesti tehtyjä värivalokuvia, kolme kirjailtua mekkoa, kirjailtu korsetti, valokuvin ja tekstein varusteltuja kirjontakollaaseja sekä muutama muu esine.
Valokuva sitoo eri teokset yhteen, mutta muuten SAUMA on enemmän poikkitaiteellinen installaatio kuin perinteinen valokuvanäyttely.

Hartikainen on taustaltaan tekstiilitaiteilija ja Sarhelo valokuvaaja. Yhdessä he muodostavat työparin, jonka vahvuutena on dialogisen työnteon lisäksi moniosaaminen materiaalien käytön suhteen.

Naisten muotokuvia

Näyttely on kiinnostava kokoelma toistensa kanssa keskustelevia naisidentiteettejä. Kaksi kokonaisuutta kertoo arkisesta naiseudesta, yksi historiallisista sankarisnaisista. Töissä on myös kipua.
Konnotaatio syntyy ompelemisen yhdistämisestä haavoihin ja menneeseen. Etenkin kirjontakollaseja katsoessa mieleen nousevat Ulla Jokisalon
ommellut valokuvat.

Kokonaisuus koostuu kolmesta installaatiomaisesta muotokuvasta. Satu Hartikainen - satumainen äitini tosin kertoo keskeisesti myös Niina Hartikaisesta, sillä sarjakuvamaiset kirjontakollasit koostuvat taiteilijan ja hänen äitinsä keskusteluista. Kollaaseihin on ommeltu myös vanhoja valokuvia. Työt ovat omaelämäkerrallisia, mutta ne tuntuvat myös vahvan dokumentaarisilta.

Johanna F ja tee-se-itse sankaruus pyrkii käyttämään hyväkseen muotikuvastoa ja sen esittämiä stereotyyppisiä naisen sosiaalisia rooleja. Sarja on kolmesta esillä olevasta kokonaisuudesta heikoin. Sen sijaan että kuvat onnistuisivat pyrkimyksissään eli toimisivat terapeuttisina tai kritisoisivat muotikuvien naiskuvaa, aiottu kunnianosoitus naissankareille päätyy esittämään ainoastaan eräänlaisia kliseisiä roolileikkejä. Lisäksi valokuvien rajaukset ovat kökköjä, jos niitä vertaa yleensä erinomaisesti tehtyihin muotikuviin.

Nina Alfthan ja heijastuksia vaatteen pinnassa dokumentoi hetkiä, joissa Alfthan on pukeutunut keltaiseen mekkoon tai valkoiseen korsettiin. Mekkoon ja korsettiin on kirjailtu kuvia Alfthanin perhealbumista. Asut kertovat henkilökohtaista tarinaa monikerroksellisesti. Keltaisen mekon ympärillä on mielenkiintoista kierrellä, siihen saa joka katsomalla erilaisen kontaktin.

Levollinen
kokonaisuus

Ensisilmäyksellä SAUMA vaikuttaa vaikeasti lähestyttävältä, mutta se avautuu kauniisti jos sitä jaksaa katsoa pidempään ja jos viitsii lukea näyttelystä kertovat kirjoitukset ja teoksiin kirjaillut tekstit.
Viitseliäisyyden myötä näyttely muuttuu käsityöläismäisestä ja koristeellisesta intiimiksi ja hypnoottiseksi. Galleriassa on miellyttävä istua pidempäänkin, tunnelma on levollinen. Teokset kuljettavat miettimään vaatteita vallankäytön välikappaleina, mutta sitäkin ensisijaisemmin omia vaatteisiin liittyviä muistoja.

HARRI PÄLVIRANTA

Niina Hartikainen ja Nanna Sarhelo: SAUMA - valokuvan ja vaatteen avulla rakennettuja muotokuvia. Galleria Spectro 28.9. asti.