Kaunis sairaus, paha vanhuus, arkinen kuolema

Valokuvakeskus Perin vieraskirjassa on yllättävän paljon kommentteja. Tämä johtuu TÄNÄÄN, HUOMENNA -näyttelystä: se käsittelee kolmen valokuvaajan voimin aiheita, jotka koskettavat. Tiedämme, että jossain vaiheessa joko itse tai joku läheisemme sairastuu ja vanhenee, sataprosenttisella varmuudella ainakin kuolee.

Tommi Anttonen, Natalia Baer ja Johanna Ketola ovat koonneet erillisistä kuvasarjoistaan ryhmänäyttelyn. Tekijöiden lähestymistavat poikkeavat toisistaan suuresti, niin aiheen käsittelyn kuin tekniikoidenkin suhteen. Kuvat eivät juurikaan keskustele toistensa kanssa, mutta kokonaisuus tarjoaa kuitenkin mieleenpainuvan näkökulman eräisiin elämän peruskysymyksiin.

Vanhuus

Natalia Baer on tehnyt vertailevaa valokuvatyötä vanhusten kotihoidon ja laitoshoidon välillä. Hän on tuonnut näytteille kuvasarjan sekä kotona hoidettavista että laitoksissa elävistä vanhuksista. Hän painottaa, että laitoshoito on vanhukselle usein sosiaalisempi ja siksi parempi hoitomuoto.

Baerin työn aihe on tärkeä, mutta kuvallinen toteutus on keskinkertainen, paikoin jopa lattea. Valokuvallinen vertailu on aina äärimmäisen subjektiivista - valokuva ei koskaan kerro totuutta, sillä kuvaaja tai työn toimeksiantaja päättää, millaisena hän kuvatun maailman esittää. Yhdesta asiasta tai yhdesta tapahtumasta voi kertoa monta eri versiota. Näyttelyn lähtökohta on peräti naiivi.

Tekninen puoli on suorastaan ilkivaltaisen huonoa: digitaalikuvien resoluutiot ovat pielessä ja värimaailma täysin hallitsematon. Ammattilaiselta odottaisi parempaa lopputulosta.

Kökköhuipennus tapahtuu kuitenkin vasta ikkunalaudalle asetetuissa tulitikkurasioissa, joiden kylkiin on liimattu vanhusten kuvia. Ei välttämättä ole kovin oikein intiimeissä olosuhteissa kuvattuja vanhuksia kohtaan, että heidän kuvistaan tehdään mainoksia, jotka leviävät minne ikinä tulitikkuaskit sitten kulkeutuvatkaan.

Sairaus

Tommi Anttonen on tehnyt kauniin kuvasarjan syöpään sairastuneesta ja siitä lopulta selvinneestä Sarista. Kuvissa on erityisen heleä valo, niistä henkii energisyys ja positiivisuus. Vaikka kuvien esteettiset ominaisuudet ja Anttosen valokuvallinen osaaminen ovat korkealla tasolla, kuvat ovat sisällöllisesti äärimmäisen romanttisia, miltei mainosmaisia.

Niin Anttosen kuin Baerinkin kuvia vaivaa jännitteettömyys. Kuvat herättävät ainoastaan laimeita kiinnostuksentunteita, niistä puuttuu rosoisuus ja särö -aspekti, joka sitoisi katsojan niihin myös intuition tasolla.

Kuolema

Näyttelyn korkeatasoisimman kokonaisuuden tarjoaa Johanna Ketolan kuolemaa käsittelevä sarja. Hän on kuvannut krematorioissa, ruumishuoneilla ja sairaaloissa. Vaikka kuoleman piilottamisesta puhuminen on klisee ja fraasi, kuolemisen ja kuoleman arjen kuvaaminen ei sitä ole.

Ketola ei mystifioi eikä romantisoi, mutta ei myöskään väitä mitään suoraan. Upean väriset ja muutenkin esteettisesti ja teknisesti korkeatasoiset kuvat kiehtovat siinä määrin, että ajatus kuoleman ammattilaisten työn karmaisevuudesta menettää merkityksensä. Kuvista tulee yksinkertaisesti kiehtovia. On upea nähdä töitä, joissa niistä kirjoitettu teksti jää kerrankin sataprosenttisesti taka-alalle.

Ketolan kuvat ovat merkillinen yhdistelmä sisältökeskeistä tapahtumista ja valokuvataiteellista kliinisyyttä. Lavastuksenomaisuudesta huolimatta kuvissa on sellaista outoa sattumanvaraisuutta - jota Roland Barthes on nimittänyt punctumiksi - joka nostaa kuvan pelkästä kiinnostuksenkohteesta itse merkitykseksi.

Vaikka kuolema on ryhmänäyttelyn teemoista minulle vierain, saan luotua sitä käsitteleviin kuviin vavahduttavan tunnesiteen. Anttosen ja Baerin työt ovat vaikuttavia vain, jos aihe on syystä tai toisesta läheinen.

Ketolan kuvat paitsi näkyvät myös tuntuvat. Ne ovat merkityksellisiä riippumatta siitä, onko aihe itselle juuri nyt ajankohtainen.

HARRI PÄLVIRANTA

Tommi Anttonen, Natalia Baer ja Johanna Ketola: TÄNÄÄN, HUOMENNA. Valokuvakeskus Peri 28.9 asti.