Nainen sinisissä

Sinisiin sairaalavaatteisiin pukeutunut, meikkaamaton nainen on erittäin uupunut. Hänen huulensa ovat kuivat ja hiukset kosteat hiestä tai rasvasta. Jo seisominen tuntuu olevan liikaa naiselle, joka tuntuu ponnistelevan voimiensa äärirajoilla. Eikä hän yksin jaksaisikaan seistä, vaan hänen tukenaan on toinen nainen, joka pienin elein auttaa ja hoivaa, myötäelää toisen avuttomuudessa.

Sinisiin pukeutunutta kuvataan läheltä, eikä kamera jätä häntä hetkeksikään. Nainen ei missään vaiheessa luo katsettaan kohti katsojaa. Sanoja sanotaan, mutta sanaakaan ei kuulu.

Ahdistava toisto

Ainoat äänet ovat huminaan sekoittuvia omituisia, onttoja, säännöllisesti toistuvia kolahduksia. Äänimaailma tukee tunnetta aivojen verenkierron heikkenemisestä, hapenpuutteesta. Juuri tuollaiselta kuulostaa hetkeä ennen tajunnan menetystä, hetkeä ennen kuin pyörtyy tai anestesia tekee tehtävänsä.

Fanni Niemi-Junkolan (s. 1962) Wäinö Aaltosen museon studiossa nähtävässä videoinstallaatiossa To Begin (2002) on taiteilija itse. Tarinalle ei ole alkua tai loppua, vaan samat kuvat toistuvat syklisesti kerta kerran jälkeen. Naiselle ei ikään kuin ole ulospääsyä tilanteesta, eikä mikään viittaa siihen, että tilanne olisi hänen kannaltaan muuttumassa paremmaksi. Tunnelma on ahdistava.

Välillä nainen painaa kasvot käsiinsä tai nojaa sängyn reunaa vasten huojuttaen itseään hiljaa. Mitä naiselle on tapahtunut? Näytteleekö Fanni Niemi-Junkola, vai onko tilanne aito? Nainen on sairas, mutta onko sairaus fyysistä vai psyykkistä? Katsoja saa itse rakentaa naisen tarinan.

Teoksen nimi To Begin kertoo aloittamisesta, mutta siihenkään ei saa vastausta, mitä naiselle on luvassa - myönteistä vai kielteistä.

Arvokkaita viestejä

Fanni Niemi-Junkola teosta voi katsoa yhteiskunnallisena kommenttina yhtä hyvin kuin kuvauksena yksilön haavoittuvuudesta ja tarpeesta toiseen ihmiseen. Vaikka tunnelma onkin painostava, toivoakin teoksesta löytyy. Potilaalla on joku, johon luottaa, joku jonka rintaa vasten voi painautua.

Jotta To Begin todella koskettaisi, yltäisi johonkin itsensä ulkopuolella olevaan, tämä ei kuitenkaan riitä. Installaatio vaikuttaa liian helpolla tehdyltä ja vähän tylsältä. Teokseen sisältyy arvokkaita viestejä, mutta monien seikkojen avoimeksi jättäminen ei sinänsä tee teoksesta kiinnostavaa, vaan pikemminkin hajanaiselta ja siten keskeneräiseltä vaikuttavan.

Harmillista on se, että kotimaisen videotaiteen kärkikaartiin nostettu Niemi-Junkola tekee karhunpalveluksen ilmaisumuodolleen, jolla ei vieläkään ole liian paljon ystäviä. Tähän ei useinkaan ole syynä yleisön kehittymätön maku.

MIA TYKKYLÄINEN

Fanni Niemi-Junkolan videoinstallaatio To Begin Wäinö Aaltosen museon studiossa (Itäinen Rantakatu 38) - 21. 9.