Kaupunginkirjasto toiminut 140 vuotta,
nykyinen rakennus täyttää täydet sata

Turun Maakuntamuseo<br />Työväestö kulki upouuteen pääkirjastoon Linnankadun puolella sijainneen oman sisäänkäynnin kautta.
Turun Maakuntamuseo
Työväestö kulki upouuteen pääkirjastoon Linnankadun puolella sijainneen oman sisäänkäynnin kautta.

Vaikka Turun kaupunginkirjaston tämänhetkiset tilaongelmat vetävät niin kirjastoväen kuin käyttäjienkin mielen matalaksi, on alkavalla viikolla kuitenkin syytä peräti kaksinkertaiseen juhlaan.

Turun nykyinen pääkirjastorakennus täyttää 100 vuotta ja kaupunginkirjasto 140 vuotta. Juhlia vietetään keskiviikkona 19. syyskuuta.

Turun kaupunginkirjasto sai alkunsa 1860-luvulla yksityisin varoin perustetuista kansankirjastosta ja kaupunginkirjastosta. Sitä ennen kaupungissa oli toiminut Turun lukuseura sekä yksityisiä maksullisia lainakirjastoja.

Oma rakennus merkitsi suurta askelta eteenpäin, vaikka työväelle tarkoitettu kansankirjasto ja sivistyneistölle suunnattu tieteellinen kirjasto pidettiinkin tiukasti erillään. Niihin mm. kuljettiin eri ovista.

Lainaaminen oli aluksi myös tarkasti säännösteltyä. Kirjoja saattoi lainata vain yhden kerrallaan. Työväestö myös tarvitsi lainoilleen luotettavan takauksen tai pantin.

Pääkirjastorakennus on kauppaneuvos Fredric von Rettigin lahjoitus.

Käynnistymässä oleva uuden pääkirjaston rakennushanke on siis ensimmäinen kerta, kun Turkuun rakennetaan pääkirjasto verovaroin.

Tontti
kaupungilta

Suomen kauneimmaksi kirjastotaloksi sittemmin luonnehdittu hanke pääsi vauhtiin, kun Turun kaupunginvaltuusto luovutti vuonna 1898 kirjastoa varten tontin arvokkaalta paikalta Aurajoen rannasta. Rakentaminen alkoi arkeologi Juhani Rinteen johtamilla kaivauksilla.

Kauppaneuvos Fredric von Rettig luovutti Turun kaupunginvaltuustolle rakennuttamansa kirjastotalon 17.9.1903. Karl August Wreden suunnittelema Bibliotheca on hollantilaista myöhäisrenessanssia ja sen esikuvana on Tukholman ritarihuone.

Ensimmäisessä kerroksessa toimi työväestölle tarkoitettu kansankirjasto ja toisessa sivistyneistölle tarkoitettu tieteellisempi kaupunginkirjasto.

Kaupunginkirjastoon kuljettiin pääovesta ja kansankirjastoon Linnankadun sivuovesta. Turun kirjastotalon valmistuessa vain Helsingissä ja Raumalla oli oma kirjastotalo. Aikalaisten arvion mukaan Turun talo oli kaunein.

Valistajia
ja kirjastonhoitajia

Turun ensimmäiset kirjastonhoitajat olivat tuomareita, opettajia ja kirkonmiehiä. Kansankirjaston ensimmäisenä kirjastonhoitajana toimi tuomari G.E. Malm .

Vuonna 1874 kirjastonhoitajaksi tuli vankilasaarnaaja Adolf Lindman , joka oli paitsi pappi myös opettaja ja historiallisen aineiston kerääjä.

Tieteellisen kaupunginkirjaston ensimmäinen kirjastonhoitaja oli opettajatar Bertha Hamberg . Kun kansankirjasto ja kaupunginkirjasto yhdistettiin, kirjastonhoitajaksi valittiin kansanopisto- ja koulumies, fil. maist. Einar Holmberg .

Holmbergin jälkeen johtoon tuli Volter Kilpi , joka työskenteli Turun kaupunginkirjastossa vuosina 1919-1921.

Avoimeksi
kaikille

Kirjasto-oppi haettiin ulkomailta. Holmberg kävi 1910-luvulla Englannissa ja Yhdysvalloissa ja toi tullessaan amerikkalaisen kirjastoaatteen, jonka mukaan kirjasto on avoin kaikille. Siihen kuuluivat kaikille vapaat kotilainat, avohyllyt, lastenosastot, pitkät aukioloajat sekä nykyaikaiset luokitus- ja luettelointijärjestelmät.

Näitä toimintamalleja hän siirsi Turun lisäksi myös muualle Suomeen luennoimalla, järjestämällä kirjastokursseja ja kirjoittamalla lehtiin.

Vuonna 1915 vanhempi amanuenssi Allan Wallenius sai vuoden virkaloman täysin palkkaeduin, jotta hän voi suorittaa kirjastonhoitajakurssin New Yorkin Public Libraryn kirjastokoulussa.

Suuren uudistuksen jälkeen vuonna 1914 kirjastossa toimi kirjastonhoitaja, kaksi varakirjastonhoitajaa, kolme amanuenssia, kaksi ylimääräistä amanuenssia ja kolme apulaista. Nykyisin Turun kaupunginkirjastossa on vakinaista henkilökuntaa yhteensä 135.

Kansankirjasto
ja kaupunginkirjasto

1800-luvun kansansivistysaatteen nousuun liittyi kansankirjastojen perustaminen. Turun kaupunginkirjasto sai alkunsa 1860-luvulla yksityisin varoin perustetuista kansankirjastosta ja kaupunginkirjastosta. Sitä ennen Turussa oli toiminut Turun lukuseura (1798-1822) sekä yksityisiä maksullisia lainakirjastoja. Tunnetuimpia olivat F. A. Meyerin ja J. W. Lilljan lainakirjastot.

Vuoden 1863 alussa avattiin Alfth´anin talossa Jokikadun varrella Turun Kansankirjasto työväestöä varten. Ensimmäiseen johtokuntaan kuuluivat puheenjohtajana tuomiorovasti, myöhemmin arkkipiispa, Torsten Tore Renvall sekä jäseninä kirjakauppias, kirjanpainaja ja lehtimies Johan Wilhelm Lillja, varatuomari Edelsköld , tohtorinrouva W. Elwing , reviisorinrouva Lundström ja mamselli Math. Tams .

Varojen puutteessa kansankirjaston toiminta oli keskeytyksissä 1870-luvun alkuvuosina. Vuonna 1878 kaupunki otti kirjaston haltuunsa ja myönsi sille määrärahan anniskeluyhtiön voittovaroista.

Kahdesta tuli
yksi 1912

Yliopiston siirryttyä palon jälkeen Helsinkiin Turussa ei ollut tieteellistä kirjastoa.

Kansankirjaston rinnalle alettiin 1869 perustaa tieteellisluontoista kaupunginkirjastoa sivistyneistöä varten. Sitä varten asetettiin komitea, johon kuuluivat maisteri Ernst Rönnbäck , maisteri von Essen , tuomari Frietsch , herra Törnudd ja tuomari Edelsköld. Kaupunginkirjasto kasvoi runsaiden lahjoitusten turvin. Ensimmäisiä lahjoittajia oli kieltenopettaja, neiti Anna Gylich , joka oli matkustanut ulkomailla ja kerännyt runsaasti kirjoja ja taidetta.

Huomattavin lahjoittajista oli Fredric von Rettig.

Lahjoitetut kirjat sijoitettiin erillisenä kokoelmana kansankirjaston yhteyteen eikä niitä aluksi lainattu yleisölle. Myöhemmin niitä sai lainata kerran kuukaudessa kahden tunnin aikana.

Kaupunginkirjastokaan ei kyennyt toimimaan yksityisin varoin, ja kaupunginvaltuusto otti sen haltuunsa vuonna 1891.

Vuonna 1912 kaupunginkirjasto ja kansankirjasto liitettiin nimellisesti yhteen, ja viralliseksi nimeksi tuli Turun kaupungin kirjasto. Entisestä kaupunginkirjastosta tuli opinto-osasto ja kansankirjastosta yleinen osasto.

Todellinen toimintojen yhdistyminen oli kivulias ja kesti aina 1930-luvun lopulle asti.

Kaupunginkirjaston vanhaa kokoelmaa ei koskaan yhdistetty yhteiseen kokoelmaan. Se on erillisenä vieläkin olemassa.

1910-luvun
radikaalit uudistukset

Amerikkalaisen kirjastoaatteen innoittamana Einar Holmberg uudisti Turun kaupunginkirjaston toiminnan.

Kymmenen vuotta vanha kirjastorakennus oli kaunis mutta epäkäytännöllinen. Ensimmäisessä kerroksessa oli niin ahdasta, että lainaus oli alkanut laskea. Holmberg suunnitteli toiminnan ja tilat uudelleen. Muutostyö valmistui tammikuussa 1914.

Alakerrassa siirrettiin seiniä ja keskirungon vieressä ollut vapaa pihaosa rakennettiin umpeen. Muutoksen jälkeen alakerrassa toimi yleinen osasto, lastenosasto ja lehtilukusali. Eniten huomiota herätti avohyllyjärjestelmä, jonka Turku otti käyttöön toisena Suomessa. Ensimmäisenä sen toteutti Porvoo - Holmbergin tuella.

Merkittävä oli myös Linnankadun sisäänkäynnin sulkeminen niin, että kaikki kulkivat kirjastoon samasta ovesta. Kirjasto oli auki kaikkina arkipäivinä, käsikirjasto myös sunnuntaisin.

Kukoistuksesta
alennustilaan

Kukoistusta ei kestänyt pitkään, sillä edessä olivat yhteiskunnallisesti levottomat ajat, ja Holmberg siirtyi lehtimieheksi. Aloittaessaan kirjastonhoitajana sisällissodan jälkeen vuonna 1919 Volter Kilpi kohtasi kirjaston alennustilassa. Aineiston hankintarahat olivat supistuneet ja lainaus alkanut laskea.

Kilpi elvytti menestyksellisesti kirjaston taloutta mutta siirtyi pian yliopiston kirjastonhoitajaksi.

Laina vaati
takaajan

Kansankirjaston lainaajat olivat 1910-luvulle asti etupäässä suomenkielisiä työläisiä, palvelusväkeä ja näiden lapsia. 1910-luvun lopulla lainaajakunta laajeni ja kirjasto alkoi muuttua kohti yleistä kansalaiskirjastoa. Ensimmäisistä toimintavuosista ei ole lainaustilastoa, mutta vuonna 1878 kansankirjastossa oli 1674 kirjaa, 1037 lainaajaa ja 11 053 lainaa. Kirjastotalon ensimmäisenä toimintavuonna 1904 lainoja oli 50 000.

Lainausmenetelmät ovat muuttuneet vuosien myötä käsin ylläpidettävistä luetteloista ja Detroit-korteista kameralainauksen kautta lainojen atk-rekisteröintiin. Vuonna 2002 Turun kaupunginkirjastossa oli runsaat 3 miljoonaa lainaa ja noin 80 000 lainaajaa.

Kansankirjaston vanhimmissa painetuissa säännöissä määrättiin vuonna 1874: "Ainoasti yksi kirja erällänsä saadaan kullekin lainanottajalle ulosantaa". Lainaaminen edellytti takausta käsityömestarilta, isännältä tai muulta luotettavalta henkilöltä, tai markan panttia.

Holmberg uudisti kirjaston käyttösääntöjä niin, että jokaisella turkulaisella oli lainausoikeus ja lainaaminen oli maksutonta.

Kirjastosta on aina etsitty tietoa, ja Turun kaupunginkirjasto oli edelläkävijä myös asiakkaiden neuvonnan kehittämisessä. Kirjaston apulaisjohtaja Alice Cronvall kävi 1933 Tukholmassa tutustumassa neuvontatyöhön, ja jo seuraavana vuonna kirjastoon perustettiin "erikoinen pöytä neuvontaa varten".

Syventävä
käsikirjasto

Käsikirjastotoiminta alkoi kaupunginkirjastossa 1892, kun sinne perustettiin opintolukusali. Kirjastojen yhdistyessä 1912 myös kansankirjasto sai oman käsikirjaston. Nykyisissä ahtaissa oloissa vain käsikirjastossa on mahdollisuus syventymiseen.

Siellä toimii myös mediateekki verkkoyhteyksineen.

Vuonna 1970 pääkirjaston uusittuun toiseen kerrokseen avattiin musiikkiosasto ajanmukaisine kuuntelulaitteineen. Jo muutaman vuoden kuluttua se siirtyi vuonna 1733 valmistuneeseen maaherran virka-asuntoon, missä se toimii edelleen. Turun musiikkikirjaston monipuoliset kokoelmat ovat erittäin vilkkaassa käytössä.

Aikaa myöten Turkuun on syntynyt pääkirjaston ja kuudentoista lähikirjaston muodostama kirjastoverkko. Lisäksi kaupunkia kiertää kaksi kirjastoautoa.

Sivistävä
lehtisali

Sanomalehtien lukeminen oli kansallinen, poliittinen ja yleissivistävä harrastus, jota yhteiskunta halusi tukea. Siksi lehtisalit ovat olleet tärkeä osa kirjastotoimintaa alusta alkaen.

Suomen ensimmäinen sanomalehtilukusali aloitti toimintansa Turussa jo 1847 lukuseuran ylläpitämänä. Kun kaupunki otti kansankirjaston haltuunsa vuonna 1878, sen yhteyteen perustettiin myös lukusali. Kirjastotalossa oli aluksi erikseen lehtilukusali naisille ja miehille. Vuoden 1914 muutostöissä naisten ja miesten lukusalit yhdistettiin ja sanomalehdet kiinnitettiin amerikkalaisen mallin mukaan telineisiin, joista niitä luettiin seisaaltaan.

Jo 1907 perustettiin sivulukusali Sofiankadulle. Enimmillään Turussa oli neljä lehtilukusalia, joiden lehtikokoelmat olivat kuitenkin melko suppeita. Ne yhdistettiin Eerikinkadulle Julinin taloon perustettuun lehtisaliin huhtikuussa 1990. Kaikkiaan kirjaston eri osastoille tulee nykyisin yli 2300 lehtivuosikertaa, suurimmat valikoimat Julinin lehtisaliin ja käsikirjastoon.

Lasten
paratiisi

Lastenkirjastotoiminnan edeltäjiä olivat 1800-luvulla lapsille ja nuorille tarkoitetut koulukirjastot, vuonna 1869 perustettu Sunnuntaikoulun kirjasto ja Turun kansakoulujen nuorisokirjasto. Ensimmäinen lasten lukusali avattiin uuteen kirjastotaloon vuonna 1903.

Lapset saivat kokonaan oman lainausosaston ja lukusalin vuoden 1914 uudistusten yhteydessä. Eino Palola kirjoitti siitä Kansanvalistus-lehdessä 1916: "Hauska on lasten osasto. Sielläkin ovat uudet metodit käytössä, hyllyt avoinna ja luokittelu- ja lainausjärjestelmät amerikkalaiset. Lukusalia käytetään tavattomasti ja onkin se lapsille oikea paratiisi."

Turku oli ensimmäisten joukossa myös satutuntien järjestämisessä. Ensimmäinen satuilta pidettiin syksyllä 1916, jolloin kansakoulunopettaja Juho Piltti luki Maria JotuninMustan härän. Kuulijoina oli 400 lasta.

Lastenosasto muutti tilanahtauden vuoksi toiselle puolelle jokea Hjeltin taloon kulttuurikeskuksen yhteyteen vuonna 1991. Satutunnit ovat edelleen tärkeä osa lastenkirjastotoimintaa eri puolilla kaupunkia. Niiden rinnalle on tullut kirjaesittelyjä, käyttäjäkoulutusta, kirjailijavierailuja, näyttelyitä ja lukukampanjoita. Kirjasto pyrkii tavoittamaan kaikki lapset neuvolasta peruskoulun loppuun. Lapset ja nuoret ovat ahkeria kirjastonkäyttäjiä, ja suurimmalla osalla lapsista ja nuorista on oma kirjastokortti.

KIMMO LILJA

KORJAUS 27.9.2007: "Tämän jutun yhteydessä ei ole mainittu historiaosion lähdettä eli Inkeri Näätsaarta, joka on tehnyt historiaosan."

TS/Saara Pelkonen<br />Satavuotias Bibliotheca on yhä todellinen kaunotar.
TS/Saara Pelkonen
Satavuotias Bibliotheca on yhä todellinen kaunotar.