Musiikin mittainen elämä

Ernst Mielck on jäänyt suomalaiseen musiikinhistoriaan suureksi lupaukseksi. Tuberkuloosi katkaisi hänen säveltäjänuransa jo nousukiitovaiheessa. Mielck haudattiin vuonna 1899 hänen 22-vuotispäivänään Sveitsissä, minne hän oli matkustanut hoidattamaan sairauttaan ja sairauden näyttäessä kääntyneen parempaan suuntaan myös jatkamaan opintojaan.

Viipurilaisen konsuliperheen poika oli sairaalloinen jo pikkulapsena. Kymmenvuotiaana aloitetut musiikkiopinnot etenivät kuitenkin huimaa vauhtia, ja jo neljän vuoden kuluttua Mielck sai opiskelupaikan Berliinistä. Mielckistä tuli pianotaiteilija, ja myös hänen sävellyksenopettajansa olivat vakuuttuneita nuorukaisen lahjakkuudesta.

Toinen opiskeluperiodi Berliinissä suuntautui Max Bruchin sävellystunneille yksityisoppilaaksi. Bruch kiitteli Mielckin ahkeruutta ja piti häntä kaikkein lahjakkaimpana oppilaanaan.

Jos-sanat ovat Mielckin kohdalla osittain turhia, sillä tulihan hänestä ensimmäinen varteenotettava suomalainen sinfonikko. Reilun kahdenkymmenen vuoden iässä Sibeliuksella ei ollut esittää yhtään mainittavaa sävellystä, kun Mielckin opusluetteloon sisältyi jo useita orkesteriteoksia, jousikvintetto sekä yksin- ja kuorolauluja.

Mielckin f-mollisinfonia on yleisilmeeltään klassis-romanttinen. Raskaita ja pateettisia sävyjä voisi pitää 20-vuotiaan kirjoittamaksi pikkuvanhoina, jos säveltäjän elämä olisi kulkenut onnellisempia reittejä. Ilmaisu on kuitenkin pakotonta ja luontevaa.

Sinfonian kolmas osa, Andante cantabile on kuin tyyni metsälammen pinta puiden lomitse välkehtivine valoineen ja varjoineen. Tunnelma assosioituu Mendelssohnin Kesäyön unelmaan. Osassa Mielckin orkesterointikin on näyttää parhaat puolensa, kun sinfonian muissa osissa soitinnus ei aina ole kovin kekseliästä, toimivaa kylläkin. Kömpelöissä kadensseissa tulee selvimmin esiin säveltäjän kokemattomuus.

Konserttikappale viululle ja orkesterille D-duuri on soljuvaa romanttista tekstuuria vailla suurempia painotuksia. Lyyrisen taitteen herkkä päämotiivi e-f-a-b viittaa ihastukseen, serkkutyttö Ester Fabritiukseen. Virtuoositaitteessa on reipasta elämäniloakin. John Storgårds löytää antaumuksellisessa tulkinnassaan nuoruuden herkät sävyt ja pienet yksityiskohdat.

AIJA HAAPALAINEN

Ernst Mielck: Sinfonia f-molli. Konserttikappale viululle ja orkesterille D-duuri. Radion sinfoniaorkesteri, joht. Sakari Oramo, viulusolisti John Storgårds. Ondine 1019-2.