Monta tietä kuvaan

Biljana Vukovic: Studenica.
Biljana Vukovic: Studenica.

Belgradin taideakatemian opettajien yhteisnäyttely galleria Joellassa on varsinainen kuvallinen potpuri. Mukana on valtava joukko, 19 taiteilijaa, joiden teokset ovat valmistuneet eri aikoina ja eri tekniikoita käyttäen. Kaikkiaan teoksia on esillä noin kymmenen vuoden ajalta.

Kaikki näyttelyn taiteilijat eivät suinkaan ole graafikkoja, vaan galleristin kertoman mukaan maalareita ja graafikkoja on yhtä paljon. Paitsi grafiikkaa, esillä on piirroksia ja maalauksiakin.

Sen lisäksi, että taiteen maailma ei tänä päivänä tunnusta valtiollisia rajoja esteekseen, on kansallisten ominaispiirteiden vähättely muodikasta sekä taiteilijoiden että teoreetikkojen parissa. Taiteen kansainvälisyys on näkökulmasta riippuen sekä myytti että todenmukainen tilanne.

Tässä tapauksessa tuntuu kuitenkin aika oudolta, että Serbian lähihistoriaan liittyviä viitteitä on näyttelyssä vain niukasti. Silloinkin, kun viitteitä on, merkitykset jäävät niin avoimiksi, että pelko ylitulkinnasta on aiheellinen. Ainakin tämän perusteella voi sanoa, että puhuminen belgradilaisista tai serbialaisista taiteilijoista ei kerro tähän luokkaan kuuluvien henkilöiden tekemästä taiteesta kovinkaan paljon.

Painumat
paperilla

Kyse on vaihtonäyttelystä, taiteilija- ja työ-yhteisöjen vuorovaikutuksesta, jossa kansallisuus, perinteet tai historia eivät oikeastaan millään tavalla ole esillä. Joellan näyttely tarjoaa hienostunutta abstraktiota, ekspressiivistä maalauksellisuutta ja psykologista tunnelmointia. Huumori ja leikillisyys, jotka ovat monin tavoin osa nykytaidetta, eivät sen sijaan juurikaan saa sijaa tässä teosvalikoimassa.

Näyttelyluettelon määritelmä "paperiteoksia" on osuva ja kiinnostava, sillä joidenkin kohdalla kysymys on nimenomaan materiaalin ominaisuuksien hyödyntämisestä. Dragan Momirovin nimetön kolmiosainen teos vuodelta 2002 on kahden menetelmän, reliefipainon ja linoleikkauksen yhdistelmä. Paperiin jääneet painaumat yhdessä selkeiden ja mattamaisten väripintojen kanssa ilmentävät pehmeyttä ja ehkä myös jonkinlaista turvallisuuden tuntua.

Vladimir Veljasevicin Diptych- teokset (2002) on niin ikään tehty reliefipainoa käyttäen. Toisiinsa liittyvät vinot särmiöt kieppuvat hyvin hitaassa liikkeessä tummalla pohjalla. Harmaa ja hopea tuovat rytmiä ja nostavat esiin joitakin osia särmiöiden ketjusta. Kuvasarja on todella puhdas ja yksinkertainen - ehkä juuri siinä on sen kauneus.

Maalauksen
kaltaisuutta

Maalauksellista komeutta on ainakin Miodrag Mladjovicin, Zoran Dimovskin ja Biljana Vukovicin teoksissa. Mladjovic luottaa synkkään ja vahvaan viivaan, jonka hän antaa riehua, kuin luonnonvoiman ikään.

Dimovskin teoskoko on suuri niin kuin Mladjovicillakin, mutta teoksen energisyys on myönteisempää ja sen ajallinen ulottuvuus on laajempi. Have You Ever Wished (1998) pyytää katsojaa viemään ajatuksensa kauemmas tästä hetkestä.

Vukovicin vihreät niityt ja kukkulat Studenica- teoksessa (2002) uhkuvat luonnon elinvoimaa. Ja ei - ne eivät todellakaan ole siveltimen jälkiä!

Dimitrije Pecicin puupiirrokset ovat ihastuttavia. Hänen House on Mt Tara ja Pine Forest -teoksensa kuvaavat maisemaa hiukan naivistisesti. Ääriviivat ja pinnat ovat yliluonnollisen tasaisia. Turhat yksityiskohdat on karsittuja ja syvyysvaikutelma on heikko. Lienevätkö kyseessä ajan kultaamat muistot?

MIA TYKKYLÄINEN

Belgradin taideakatemian opettajat galleria Joellassa (Läntinen Rantakatu 21) - 15. 9.

Velizar Krstic: Potrait of Stranger 101647/4.
Velizar Krstic: Potrait of Stranger 101647/4.