Kirja-arvostelut

Kahdeksas käännös Liivinmaan kronikasta

Henrikin Liivinmaan kronikka , luultavasti lättiläissyntyisen papin latinaksi kirjoittama teksti, on ollut historiantutkijoiden mielilähde ja osin kiistankin aihe. Nyt se on käännetty vihdoin suomeksi kaiken kansan luettavaksi. Kronikka on suomalaisen käännöksen ilmestyttyä käännetty kahdeksalle kielelle.

Vanhojen käsikirjoituksen säilyminen vuosisatojen takaa on ihme: sodat, tulipalot, huolimattomuus, kosteusvauriot ja kirjoituspohjan hiljainen tuhoutuminen vanhuuttaan ovat syitä, joiden tähden monet keskiajan käsin kopioidut kirjat ovat tuhoutuneet.

Baltian maiden (Viro, Latvia, Liettua) - Liivinmaa on niiden vanhempi nimi - historian mielenkiintoisimpia lähteitä on Henrikin Liivinmaan kronikka, joka on silminnäkijän kertomus alueen asukkaiden sitkeästä taistelusta saksalaisvalloittajia ja tanskalaisia vastaan. Tarkoitus oli raju: miekkalähetys. Ellei muuten kasteelle suostunut, pakotettiin.

Vähän tietoja
kirjoittajasta

Kirjoittaja on luultavasti pappi, joka pääsi itse seuraamaan vuosina 1184-1227 Liivinmaan kohtaloita. Hänestä ei muuten paljoa tiedetä.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Kysymyksessä oli raju kamppailu Itämeren herruudesta. Idässä oli nouseva Venäjä (Novgorod) ja lännessä saksalaisten halu laajentaa valtapiiriään itään (Drang nach Osten). Liivinmaan turvaksi ja kristinuskon panssariksi perustettiin Saksalainen ritarikunta, joka oli omalaatuinen tehonyrkki, joka seikkaili maallisen ja hengellisen välissä ja tutkaili omaa etuaan.

Saksalaiset olivat yhä uudelleen panostaneet Lyypekin kehittämiseen, ja kaupungista tuli myöhempinä vuosisatoina kauppavalta, joka aikanaan näytti taivaan merkit sekä kauppavoimana että sotilasmahtina.

Tanskalaiset olivat myös innostuneita Liivinmaasta, joskin heidän pääsuuntansa oli alueen pohjoisosassa, nykyisessä Virossa.

Liivinmaan
riihikuiva ruis

Tottakai oli kysymys vallasta, taloudellisista eduista ja mahdollisuudesta verottaa Liivinmaan asukkaita, mutta kysymys oli myös ajan muoti-ilmiöstä, ristiretkistä. Kun lisäksi kirkko oli jakaantunut itäiseen ja läntiseen haaraan, oli valtataistelu siltäkin osin valmis. Tanskalaisilla oli myös oma paitansa tässä pyykissä.

Harva näkee, että siihen aikaan Liivinmaan riihikuiva ruis oli sitä keskiajan arvotavaraa, jota kannatti kovasti havitella.

Kun Baltia on nyt vapaa, ja Itämerta kohtaan kaiken kaikkiaan tunnetaan suurta mielenkiintoa, on Henrikin Liivinmaan kronikka mitä mielenkiintoisinta luettavaa. Lisäksi kirjassa on professori Seppo Zetterbergin oiva 35-sivuinen esipuhe, kirjallisuusluettelo lisätietojen hankkimiseksi ja kirjan lopussa hakemisto. Painetun tekstin reunuksiin on myös merkitty vuosiluvut, joten sitä voi lukea vuosi kerrallaan ja vaikkapa verrata luettua muihin historiatietoihin.

Henrikin Liivinmaan kronikka on ihan kympin arvoinen julkaisu..

RISTO LAINE

Henrikin Liivinmaan kronikka (Heinrici Chronicon Livoniae). Suomennos Maijastiina Kahlos ja Raija Sarasti-Wilenius. Esipuheen Henrik ja hänen Liivinmaan kronikkansa on kirjoittanut Seppo Zertterberg. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 934, 2003.