Velkuan kunta on tehnyt kulttuuriteon tuottamalla kuntakirjan, joka on täysiverinen taidevalokuvakirja. Kirjan on pannut alulle, suunnitellut ja toteuttanut Velkualla asuva valokuvaaja Henri Soukka.
Pieni Velkua poikkeaa tyypillisistä kuntakirjoista siinä, ettei kirjassa ole lainkaan tekstiä. Kansiliepeessä on kunnanjohtajan pieni informatiivinen tervehdys, mutta muuten kirja toimii täysin kuviensa varassa. Kuvatkaan eivät esittele ainoastaan idyllejä, vaikka perivelkualaiset kohteet tulevatkin esitellyiksi.
Velkua on luontoa
Soukan kuvissa on pääasiassa luonto. Ihminen esiintyy kuvissa verkkaisena ja pääosin yksin - vauhdikkaita ja iloista yhteisöllisyyttä rakentavia kansanjuhlia ei kirjassa näy. Kuvat pelaavat pitkälti väreillä, valoilla ja tunnelmilla, vuodenkiertokin tulee tallennetuksi.
Kokonaisuus määrittyy jonnekin luontokuvan ja taidekuvan problemaattiseen välimaastoon. Sekä luontokuva että taidekuva ovat vaikeasti määriteltäviä käsitteitä, monesti ne nähdään toisilleen vastakkaisina. Soukan kirja ottaa - kenties huomaamattaan - osaa tähän määrittelyyn sovittamalla käsitteitä varovasti yhteen.
Osa kuvien rauhallisuudesta syntyy Soukan käyttämästä tekniikasta: hän kuvaa isolla kameralla ja pääosin jalustalta. Suorat horisontit, rauhalliset kuvarajaukset ja dynaamisten kuvakulmien puute tekevät kirjasta jossain mielessä esteettisesti vanhanaikaisen.
Kuntakirjana Pieni Velkua on kaukana vanhanaikaisuudesta esitellessään myös palaneita taloja, uponneita veneitä ja kuolleita lintuja. Kuvat ovat kauneudestaan huolimatta ei-sensuroivia, sillä Soukan ilmaisua leimaa sellainen realistisuus, joka pohjautuu avoimeen, joskin tyyliteltyyn kaiken nähtävillä olevan esittämiseen.
Soukalle Velkua ei ole pelkkä makeinen.
Soukka on nostanut teokseensa myös abstraktiota läheneviä kuvia ja puhtaita impressioita. Kuvat ruosteisista pinnoista ja jää-, kaisla- ja lautastruktuureista antavat tilaa monimerkityksellisyydelle, joka ei syleile pelkää kauneutta. Kuvissa tuntuu olevan mukana jääräpäisyyttä ja uhmaa.
Kaunis myös esineenä
Pieni Velkua on pieteetillä tehty valokuvakirja. Kuvat on värieroteltu ja painettu onnistuneesti, taitto on rauhallista. Soukka on rauhoittanut aukeamat ainoastaan kuville, kuvien selitykset ja nimet löytyvät vasta kirjan lopussa olevasta kuvaluettelosta.
Kirja on mitoiltaan erikoisen pieni, mutta ratkaisu toimii: kirja tuntuu voimakkaasti esineeltä asettuessaan käteen luontevasti ja kevyesti. Esineenkaltaisuus lisääntyy, jos huomaa ottaa kansilehden pois: alta paljastuu kangasverhoiltu sininen kirja, johon on hopealla painettu merikortin merkintöjä.
Kirjaa tutkiessani mietin samalla, millainen mielikuva itselläni on Velkuasta ja miten kirja paitsi suhteutuu myös vaikuttaa tähän mielikuvaan. Muuttuuko näkemykseni? Kirjan mukaan Velkuan kunta tuntuu olevan hiljainen, maatalousvaltainen ja merellinen, mitkä kaikki määreet sopivat omiinkin mielikuviini Velkuasta.
Mökkiläiset ja kesävelkualaiset eivät juuri esiinny kirjassa, jolloin Pieni Velkua muodostuu aitovelkualaisuutta kuvaavaksi teokseksi. Ehkä tämä selittää kuvien takana piilevää hiljaista melankoliaa.
HARRI PÄLVIRANTA
Henri Soukka: Pieni Velkua . Henri Soukka ja Velkuan kunta, 2003.
