Paholaisen palvelija
Jonkinlaisena elokuvaharrastuksen elpymisen merkkinä voidaan kai pitää dokumenttifilmitarjonnan lisääntymistä teatteriverkostoissa. Vuosikymmeniä vain televisiokanavien yksinoikeudeksi luultu lajityyppi on taas palaamassa takaisin alkulähteilleen valkokankaille ilmeisesti siitä syystä, että syventymistä ja keskittymistä vaativat aiheet hukkuvat helposti joukkoviestimien turruttavaan ohjelmavirtaan.
Tietysti dokumentin täytyy nykyisin sisältää poikkeuksellisen vankkaa asiaa ylittääkseen kaupalliseen levitykseen vaadittavan korkean kynnyksen, sillä laatutietoisen yleisön kiinnostusta ei herätetä tyhjillä lupauksilla eikä teknisillä tempuilla.
Kuollut kulma on malliesimerkki siitä, että yksinkertainen taltiointi riittää yhä vangitsemaan katsojan huomion, mikäli kohde osoittautuu ainutkertaiseksi. Ohjaajat Andre Heller ja Othmar Schmiderer ovat päässeet kadehdittavan vähällä istuttamalla kameransa eteen vanhan, harmaahapsisen naisen ja sallimalla hänen selostaa tauotta kasvokuvissa suoraan mikrofoniin koko elämäänsä varjostanutta syyllisyyttä.
Yli 80-vuotias Traudl Junge toimi näet nuoruudessaan Adolf Hitlerin yksityissihteerinä Obersalzbergin Sudenpesässä sekä Berliinin maanalaisessa bunkkerissa syksystä 1942 siihen saakka kunnes führer ampui kuulan kalloonsa. Hän kirjoitti puhtaaksi kaikki Hitlerin puheet, istui samassa ruokapöydässä diktaattorin seuraneitinä sekä oppi tuntemaan hänen läheisimmät kumppaninsa, Goebbelsin, Göringin, Bormanin, Himmlerin ja Eva Braunin. Junge koki itsensä etuoikeutetuksi saadessaan palvella Hitlerin luottohenkilönä aina hänen katkeraan loppuunsa asti.
Kuolleen kulman jännite lepää Jungen yleisöään liehittelevän intiimin tunnustuksellisuuden varassa. Ensin hänen tilityksensä aiheuttaa uteliaisuutta, mutta mitä pidemmälle elokuva etenee, sitä enemmän katsoja alkaa uumoilla Jungen käyttävän tilaisuutta hyväkseen puhdistautuakseen julkisesti omaatuntoaan kalvavasta taakasta. Kun Junge virkansa puolesta joutui avaamaan ja lukemaan kaiken Hitlerille saapuneen postin, on mahdotonta niellä väitettä, ettei hän tiennyt mitään rotuvainoista tai keskitysleireistä. Muutenkin Jungen muisti vaikuttaa valikoivalta, ja erityisesti juutalaisongelman kohdalla hän antaa sangen ristiriitaisia lausuntoja.
Tuskin lienee epäilystäkään siitä, ettei Junge vetäisi filmissä vuosikymmenien mittaan suojakseen huolella rakentamaansa roolia. Silti hänen kertomuksellaan on uskottavaa todistusvoimaa kokemattoman, parikymppisen maalaistytön ja karismaattisen hirmuhallitsijan keskinäisestä suhteesta.
Jungen pestautuminen Hitlerin sihteeriksi johtui oletettavasti pelkästä huvittelunhalusta vailla kiihkeitä poliittisia motiiveja. Euroopan hautausmaaksi myllertänyt hirviö oli kaapissa kasvatetulle neitoselle lempeä isähahmo, kiltti setä ja turvallisuutta luova työnantaja. Jungen kaltaisia sokaistuneita, pelastavaa ihmettä odottavia ihmisiä oli Saksassa tuolloin miljoonia. Tavallaan hekin lukeutuivat fanaattisen vallanhimon uhreihin, jotka maksoivat myöhemmin pahuuden myötäilystään kukin käsityskykynsä ja moraalisen ymmärryksensä mukaan.
TAPANI MASKULA
Kuollut kulma. Ohjaajat Andre Heller & Othmar Schmiderer. (Thalia).
