Kulttuuri

Nykymusiikkia naapurista

Tunnustan, etten tiennyt ennen kyseessä olevan levyn kuuntelemista säveltäjä Anders Hillborgista mitään. Sen sijaan solistit, joille hän on omistanut ja säveltänyt instrumenttikonserttinsa, olivat tulleet tutuiksi Ruotsin pohjoisimman läänin, Norrbottenin kamariorkesterin solisteina, jotka eivät väheksy astua mille tahansa valtakunnan äärimmäisen itärajan pikkukunnan kansantalon lavalle.

Klarinetisti Martin Fröst ja viulisti Anna Lindal ovat tällä haavaa Ruotsin tunnetuimpia ja nousevaa solistista uraa tekeviä muusikoita. Förstin esiintymiseen liittyy vahvasti myös koreografia. Onkin harmi, ettei klarinettikonserton esitystä ole taltioitu levylle kuvamuodossa.

Kavereiden kesken

Anders Hillborg (s.1954) kuuluu samaan sukupolveen kuin suomalaisten ensimmäinen Korvat auki! -säveltäjäryhmä. Hillborg ja Esa-Pekka Salonen tutustuivat jo opiskeluaikoinaan, ja Salonen on johtanut Tukholmassa monia kollegansa teoksia.
Eräs tornionlaaksolainen eritteli taannoin suomalaisten ja ruotsalaisten muusikoiden välisiä eroja: Suomalaisten naama on musisoidessa kello kaksikymmentä yli kahdeksan asennossa, ruotsalaisten soittaessa viisarit osoittavat kymmentä vaille kaksi. Anders Hillborg kuitenkin aikanaan kahdehti suomalaisten vakavuutta säveltämisessä. Hän kun tuli säveltämisen opintoihin rockmusiikkitaustasta ja anti-intellektuaaliympäristöstä.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Levylle on leimallista kapellimestarin ja säveltäjän tuttuus. Salonen onkin punkannut Hillborgin Tukholman kämpän patjalla. Välitön suhde antaa oman lisänsä levyn musiikkikokemukselle. Kansilehtiseen on taltioitu miesten parikymmenvuotista yhteistyötä muisteleva keskustelu. Ja myös se antaa merkityksiä itse musiikille.

Korjailtuja konserttoja

Salonen tilasi 1995 Hillborgilta orkesteriteoksen Liquid Marble, jonka erikoisin esitys oli Proms-konserteissa Lontoossa 1997. Tuona elokuisena sunnuntaina prinsessa Diana oli juuri saanut surmansa. Teos, jonka musiikki perustuu ajatukselle jatkuvista laava- ja magmapurkauksista ja niiden virtauksista, sai kunnian toimia kansansurun purkautumistienä.

Viulukonserton kantaesitys oli 1992, jonka jälkeen säveltäjä muokkasi teosta perusteellisesti lisäten siihen mm. kokonaan uuden hitaan jakson. Klarinettikonsertto alkaa pitkällä mietiskelevällä kadenssilla, ja samaan tyyliin säveltäjä myös päättää teoksen. Sointivärillinen meditoivuus toimii kantavana elementtinä myös viulukonsertossa. Anna Lindalille kirjoitettu tekstuuri kuulostaa vakavalta ja väliin ahdistavaltakin. On kuin säveltäjä summaisi teokseen balttilaisen ja suomalaisen nykymusiikin. Ja silloin tulee ikävä vaikka Sten Meliniä tai espanjalaista Aulis Sallista.

Martin Fröst saa luritella ruotsalaisemmin. Klarinettikonsertto on sekin moneen kertaan korjattu versio ja klarinetin stemman osuudessa on paljon Fröstin ideoimaa. Levyn kolmesta teoksesta klarinettikonsertto svengaa parhaiten: rytmit jäävät soimaan, mutta mikä kummallisinta, päässä soi vielä parin päivän jälkeen myös melodian pätkiä!

Ondinelle kuuluu iso kiitos Hillborgin orkesteriteosten levytyksestä. Alkaisikohan tästä laajempikin matka naapurimaamme nykymusiikkiin?

MARJA MUSTAKALLIO

Anders Hillborg: Klarinettikonsertto (Peacock Tales), Liquid Marble, Viulukonsertto. Martin Fröst, klarinetti, Anna Lindal, viulu, Ruotsin Radion Sinfoniaorkesteri, johtajana Esa-Pekka Salonen. Ondine.