Kulttuuri

Viidakkokirja

Viidakkopoika Mowgli palasi valkokankaalle ystävänsä Baloon-karhun kanssa.
Viidakkopoika Mowgli palasi valkokankaalle ystävänsä Baloon-karhun kanssa.

Viime vuosikymmenen alussa Disneyn animaatiopajoilla alettiin oikein urakalla tehtailla videomarkkinoille suunnattuja jatko-osia, joilta eivät ole säästyneet yhtiön uudempien elokuvien lisäksi myöskään kaikki vanhemmat ja rakastetut piirrosfilmit.

Esimerkiksi Tuhkimolle, Peter Panille, Kaunottarelle ja Kulkurille ja 101 Dalmatiankoiralle on kyhätty köykäisiä ja halvalla tuotettuja jatkoja, jotka häviävät alkuperäisille niin tarinansa kuin toteutuksensa puolesta.

Valkokangaslevitykseen saakka päästetty Viidakkokirja 2 ratsastaa omalta osaltaan klassikkoesikuvansa maineella ja jatkaa heppoista tarinaansa siitä, mihin ensimmäinen, Rudyard Kiplingin romaanista aiheensa lainannut, Viidakkokirja (1967) jäi.

Villieläinten kasvattama Mowgli-poika ei viihdy ihmisten ilmoilla vaan haikailee viettämään huoletonta elämää kasvattikarhunsa Baloon kanssa. Mowgli karkaa uudesta kotikylästään takaisin viidakkoon, jossa sekä poikaa että hänen peräänsä lähtenyttä ihmistyttö Shantia vaanii vanha vihollinen, tiikeri Shere Khan.

Piirroselokuvan parasta antia ovat vanhallekin Viidakkokirjalle kunniaa tekevät svengaavat ja rokkaavat musiikkinumerot, pahinta läpeensä konservatiivinen tapa esittää sukupuolia sekä karhun ja pojan muodostaman poikamieskaksikon ällistyttävän naisvihamielinen sanailu. Ikäviä juttuja missä tahansa elokuvassa - saati sitten lapsille suunnatussa.

PÄIVI VALOTIE

Viidakkokirja 2. Ohjaaja Steve Trenbirth. (Julia 4 & Kinopalatsi 6).