Jättimäisen, lehdenmuotoisen kasvimaan rakennusurakka ei huimaa Salla Laurilehdon päätä.
Kemiönsaarella merenrannassa sijaitsevan vanhan pellonpohjan reunaan on istutettu perunaa, viereiseen lohkoon kylvetty hernettä, papua ja maamantelia. Kaakkoispäätyyn laitettiin keväällä paikallisesta liuskekivestä rakennetun penkereen harjalle rivi marja-aroniaa.
Tämä on vasta alkua. Myös loput lievästi kaakkoon viettävästä 700 neliön alueesta on tarkoitus muuttaa vähitellen kohopenkeiksi, käytäviksi ja kompostikulmaksi – mutta ei perinteiseen suorakulmaiseen muotoon.
Kasvimaalla, kallion toisella puolen sijaitsevassa hedelmätarhassa ja paikalle tuodussa työmaakopissa häärää turkulainen Salla Laurilehto. Keväällä hän haki innoitusta valtavan tilan jäsentämiseen Turun kesäyliopiston puutarhasuunnittelukurssilta.
Siellä syntyi ahaa-elämys: kasvimaan ei täydy olla suorakulmio, vaan muotoja voi käyttää luovasti.
– Istuin joku ilta kotona selailemassa saamaani aikuisten puutarhavärityskirjaa, jossa oli tosi kivoja erilaisia lehtiä, ja aloin miettiä, että tämä teema olisi hyvä.
Hahmottelun lopputuloksena syntyi lehdenmallinen pohjapiirros, jonka keskellä kulkee kohopenkkien välissä lehtiruotina hakekäytävä.
Työmaa, jonka viereen kallionharjalle rakentuu tulevaisuudessa mahdollisesti myös omakotitalo, on iso projekti. Kaikkea ei ole tarkoituskaan saada valmiiksi heti tänä vuonna, tai edes seuraavana.
– Olen viisi vuotta katsellut täällä vuodenaikojen kiertoa ja erilaisia vuosia. Tiedän, mitä haluan: miten vettä pitää ohjata, mistä pitää kaataa puita valon lisäämiseksi, millaiset tuuliolosuhteet ovat. Ei pidä hätäillä.
Toukokuussa ja kesäkuun alussa työt edistyivät silti Laurilehdon toiveita hitaammin, sillä paahteinen sää kuivatti maan kuin betoniksi.
– Viime viikolla onneksi osui saareenkin muutama sadealue, ja nyt tuntuu hieman helpommalta – kasvit pärjäävät heti paremmin ja maa on helpommin muokattavaa.
– Nyt kun rupean olemaan kesäloman aikana enemmän paikalla, voi laittaa salaattia ja muuta jatkuvaa läsnäoloa vaativaa.
– Penkkejä olisi tarkoitus saada vähitellen eteenpäin, ainakin parsapenkki yläpäätyyn, ja laittaa haketta käytävälle. Haketettavat koivut ja pohjakangas ovat jo valmiina. Mies haluaisi tietysti oman hakettimen, mutta ehkä se vuokrataan, Laurilehto miettii.
700 neliötä on iso määrä kasvimaata kotikäyttöön. Kaupunkialueella monet omakotitontit ovat pienempiä.
– Kohtalaisen realistinen ihminen varmaan pärjäisi kahdella nykyisellä penkillä, Laurilehto nauraa.
Hän huomauttaa myös, että sadosta ei ole näissä olosuhteissa mitää takeita.
– Eihän tätä kasvimaata kannata kastella millään kunnan vedellä. On meillä toki lampi, joka kerää vettä kuivinakin kesinä.
– Jos satoa alkaa tulemaan liikaa, tässä on onneksi paljon naapureita: voi laittaa pystyyn suoramyyntipisteen. Ja oli minulla veikeä ajatus, että naapureille voisi vuokrata penkkejä.
Alueen yläpäässä kasvaa luonnonkasveja, jotka Laurilehto suunnittelee säästävänsä.
– Täytyy katso, menisikö viimeinen penkki niille, koska siellä on uskomattoman hienoja tuoksuja. Ja jos ne ovat jo kotiutuneet ja viihtyvät, miksei jättää niitä rehottamaan. Tilasta ei ole pulaa.
TS Koti seuraa kasvimaan edistymistä.
