Teemat

Lähes kaikki ruoka omasta pihasta

Kun omalla pihalla kasvaa yli 40 ruokakasvilajia, ei kaupassa tarvitse usein käydä.

Eeva-Stiina Snellmanja Paula Hartmanviljelevät 1,6 hehtaarin pientilallaan Perttelissä lähes kaiken ruokansa itse. Punaisen puutalon ympärillä kasvaa omenapuita ja marjapensaita. Kasvimaat ja kasvihuone takaavat monipuolisen ravinnon.

– Eniten käytämme papuja, sipulia, punajuurta, porkkanaa, purjoa, mangoldia, kurkkua, pinaattia ja yrttejä, kuten basilikaa, Snellman luettelee.

Maatiaiskanat juoksentelevat pihalla. Kolme lammasta pitää maisemaa auki, ja niistä saadaan myös villaa. Lypsykuttu tuottaa maitoa, josta naiset tekevät muun muassa fetaa.

– Vuohi lypsetään aamuin illoin ja yhdestä vuohesta saadaan maitoa 2–4 litraa päivässä, Snellman kertoo.

"Ostamme pääasiassa jauhoja, voita, öljyä ja kahvia."

Snellman ja Hartman saavat tilaltaan lähes kaiken mitä tarvitsevat, mutta muutamia muita tuotteita täytyy silloin tällöin ostaa kaupasta.

– Ostamme pääasiassa jauhoja, voita, öljyä ja kahvia, Snellman kertoo.

Joka vuosi jotakin lajia tulee yli omien tarpeiden. Vaihtopiiri on oiva paikka pistää ylimääräinen kiertoon ja saada tarpeellista tilalle.

– Alueen viljelijöiden vaihtopiirin kautta saamme muun muassa spelttiä, ja tilalle annamme esimerkiksi fetaa.

Eeva-Stiina Snellmanin innostus omavaraisviljelyyn lähti 30 vuotta sitten. Hän kaipasi jo nuorena maalaiselämää ja ekologista elämäntapaa ja muutti 1980-luvulla vanhempien luota Helsingistä maalle.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

– Muutin Sipooseen maatilan yhteyteen pieneen mökkiin vuokralle. Siellä opin viljelyn ja maatilan töiden tekemisen ja siitä lähtien olen viljellyt pitkälti oman ruokani.

Snellmanin ja Hartmanin tie toi Pertteliin vuonna 2002. Idyllinen oma pientila oli heille unelmien täyttymys.

– Löysimme tämän paikan Hyötykasviyhdistyksen kautta. Muutimme ensin vuokralle ja sitten ostimme tilan.

"Ensisijaisesti säilytämme ruokaa kellarissa ja kuivaamme myös mahdollisimman paljon."

He pärjäävät itse kasvattamallaan ruualla vuoden ympäri, eikä ruoka ole koskaan loppunut kesken. Ruoka säilötään muun muassa kuivaamalla ja pakastamalla.

Aurinkopaneelit on nyt hankittu omavaraiseen sähköntuotantoon.

– Ensisijaisesti säilytämme ruokaa kellarissa ja kuivaamme myös mahdollisimman paljon. Kaksi pakastinta on myös täynnä. Usein käy niin, että viime vuoden satoa on vielä pakkasessa, kun uuttakin jo tulee, Snellman naurahtaa.

Omavaraisviljely on työlästä mutta terapeuttista

Oman ruuan kasvattaminen vaatii paljon työtä.

– Ensimmäiset kylvöt tehdään vuodesta riippuen helmi–maaliskuussa. Kevään kylvöjen aika on henkisesti kaikkein vaativin, koska täytyy vain luottaa, että kylvöt onnistuvat ja satoa kyllä tulee, Snellman toteaa.

Kylvöjen aikataulutus vaatii suunnitelmallisuutta.

– Yritämme kylvää mahdollisimman myöhään, jotta sato saataisiin vasta syksyllä, kun on jo tarpeeksi viileää säilyttää satoa kellarissa.

"Olemme kirjoittaneet kalenteriin, että silloin ei saa tulla vieraita."

Alkukesä ja sadonkorjuun aika syksyllä ovat viljelijöiden kiireisintä aikaa.

– Olemme kirjoittaneet kalenteriin, että silloin ei saa tulla vieraita, Snellman naurahtaa.

Vaikka omavaraisviljely onkin työlästä, naiset ovat tyytyväisiä elämätapaansa.

– Tämä on osa elämäntapaamme, ja onhan puutarhan hoitaminen ja kitkeminen ihanan terapeuttista, Eeva-Stiina Snellman toteaa.

Snellman pitää Salon kansalaisopistolla luonnonmukaisen kotitarveviljelyn kurssia ja on huomannut ihmisten kiinnostuksen jatkuvasti kasvaneen.

– Ihmisiä selvästi kiinnostaa oman ruuan kasvattaminen.

Kotitarveviljelyyn ei tarvitse isoa tilaa tai edes omaa maata.

– Kaupunkiviljely on mahtava ajatus, ja näen sillä tulevaisuutta. Siirtolapuutarhat ovat myös hyvin tärkeitä.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

– Pienelläkin omalla pihalla ja parvekkeella pääsee alkuun. Ja voihan ikkunalaudallakin kasvattaa. Parasta on, että saa kontaktin siihen, mistä oma ruoka tulee, Snellman sanoo.

Juttua on päivitetty 29.4.2016 klo 9.08 korjaamalla laji- ja lajike-sanojen käyttöä.