Makutarhuri-kirjan kirjoittanut Heidi Haapalahti toteaa, että nykyaikaisessa hyötypuutarhassa on mahdollisuus keskittyä suuren sadon sijaan vihannesten ja juuresten herkulliseen makuun.
Hyötyviljelyssä suuri sato ei ole enää pääasia, joten pystymme ottamaan riskejä ja kokeilemaan useita maultaan erilaisia lajikkeita vapaammin kuin menneet sukupolvet. Ei kannata viljellä samoja lajikkeita, joita saa lähikaupastakin.
– Kirja syntyi omasta tarpeestani, sillä viljelykasvien eri lajikkeiden mauista on todella vähän tietoa saatavilla, varsinkaan suomeksi ja Suomen olosuhteisiin, Heidi Haapalahtikertoo.
Makutarhuri-kirja ohjaa lajikkeiden valinnassa ja antaa ratkaisuja kunkin lajin tyypillisiin makuongelmiin. Kirja antaa ohjeita myös tastingin eli maistelun järjestämiseen. Kun tavallisten vihannesten ja juuresten lajikkeiden makuja oikein makustelee, ne ovat yllättävänkin erilaisia.
Perunoissa lajikkeiden makueron huomaa hyvin.
– Omalle kasvimaalle voi istuttaa useita perunalajeja pieneenkin tilaan. Puurtamisen sijaan perunanviljely voi olla kokeilevaa leikittelyä.
"Tyypillisiä lehtivihannesten makuvirheitä ovat mauttomuus ja vetisyys."
Myös salaatinlehtien eri lajikkeet ovat hyvin erilaisia. Makuvirheet ovat tavallisia juuri salaatissa.
– Tyypillisiä lehtivihannesten makuvirheitä ovat mauttomuus ja vetisyys, mikä johtuu liiasta kastelusta. Maut ikään kuin liukenevat pois. Jos vihanneksia kastelee liian vähän, niistä tulee sen sijaan kitkeriä. Makuvirheet huomaa helpoimmin valmiiksi kitkerissä lajeissa, kuten rucola tai salaattisikuri. Kun niitä kastelee oikein, niissä on miellyttävällä tavalla sinappinen potku. Myös tomaatit ovat makuherkkiä, ja niiden hedelmäinen makeus jää helposti puuttumaan. Lopputuloksesta tulee näin tylsän tympeä, Haapalahti toteaa.
Kastelun lisäksi kasvupaikka, lannoitus ja valo vaikuttavat makuun.
– Kesäkurpitsasta haluan erityisesti vinkata Costata Romanesco -lajiketta, joka on maultaan kermainen, pähkinäinen ja aivan erinomainen. Se syödään, kun se on vielä pieni, ja parhaimmillaan se on siivutettuna ja grillattuna.
Haapalahti on hyötykasvien harrastaja, puutarhatoimittaja ja -. Pääosan kirjan valokuvista ottanut Teija Tuiskusen sijaan on puutarhatieteilijä ja valokuvaaja. He ovat yhdessä tehneet myös kirjat Kierrätyspuutarhaja Lavatarhuri.
Heidi Haapalahti on tulossa viikonloppuna Turun Piha & Puutarha -messuille pitämään lyhyitä esitelmiä siitä, miten makutarhuriksi tullaan.
Heidi Haapalahti ja Teija Tuisku: Makutarhuri. Tammi 2016. 181 s.
Nykyaikainen kaupunkipuutarha
Paula Ritanen-Närhi. Minerva 2016, 160 s.
Mikä:Kokeneen puutarhatoimittajan ja puutarhurin opas kaupunkipuutarhan ammattimaiseen suunnitteluun, istutukseen ja hoitoon. Television Puutarhaunelmia-sarjasta tuttu Paula Ritanen-Närhiopastaa huomioimaan kaupunkipuutarhan erikoisluonteen, kuten pienen pihan ja lähellä olevat naapurit.
Kenelle:Sopii erityisesti uuden talon pihan suunnitteluun, jossa lähdetään tyhjästä liikkeelle, tai isoa piharemonttia pohtivalle.
Hyvää:Ritanen-Närhi kirjoittaa monivivahteisesti. Kokonaisuus saa haaveilemaan suurista muutoksista ja antaa konkreettisia neuvoja. Pihakasvien lisäksi ohjeistetaan myös lasiterassin tai kuistin kasvien valintaan ja hoitoon. Vinkkejä myös allas- ja ruukkupuutarhaan, valaistukseen, kiveyksiin ja aitoihin.
Muista:Osa ohjeista vaatii suurta taloudellista panostusta, mutta pihaan sijoitettu raha lisää kodin viihtyisyyttä ja nostaa kiinteistön arvoa.
Keittiöpuutarha – siemenestä lautaselle
Kati Jukarainen, Maria Kesänen & Hanna Sumari. Readme 2016, 238 s.
Mikä:Yhdistelmä hyötypuutarha- ja keittokirjaa. Kirja lähtee liikkeelle keittiöpuutarhan suunnittelusta ja etenee ruuan valmistamiseen asti. Noin 80 viimeistä sivua kirjasta on reseptejä. Keittiöpuutarhan voi perustaa myös terassille tai parvekkeelle.
Kenelle:Ruuanlaitosta pitävälle puutarhurille, joka ei aina keksi, mitä sadostaan valmistaisi. Sopii myös selailuun, sillä kirjan teksti on palasteltu lehtimäisesti osiin, ja kuvilla, taulukoilla ja laajoilla kuvateksteillä kerrotaan paljon asiaa.
Hyvää:Käytännöllisiä ohjeita ja vinkkejä, jotka on kirjoitettu helposti ymmärrettävään muotoon. Sopii ohjekirjaksi aloittelijallekin. Reseptit ovat yllätyksellisiä ja hyödyntävät monipuolisesti hyötypuutarhan antia.
Muista:Valmista nokkosista liottamalla nokkoskäytettä, jolla voit lannoittaa puutarhaasi ja virkistää kuivunutta kompostia. Käyte sisältää hivenaineita ja vähentää maan happamuutta.
Kysykää Essiltä! Elisabeth Kochin puutarhat
Maria Karisto, Taina Koivunen ja Antti Karisto. Maahenki 2015, 199 s.
Mikä:Ensimmäinen kattava tietokirja Suomen siirtolapuutarhoista ja naisesta, joka suunnitteli niitä Helsinkiin seitsemän. Elisabeth Koch(1891–1982) toimi 30 vuotta Helsingin kaupungin puutarhaneuvojana. Hän opasti suomalaisia oman kotipuutarhan suunnitteluun kirjoissaan ja naistenlehdissä. Suomen 1. siirtolapuutarha perustettiin 1915.
Kenelle:Puutarha- ja kaupunkikulttuurin historiasta kiinnostuneille sekä kaikille, jotka kaipaavat suunnitteluapua pieneen puutarhaansa. Kochilaisuudessa kauneus ja käytännöllisyys kulkevat käsi kädessä.
Hyvää:Unohduksiin jääneen vaikuttajanaisen esittely on kiinnostavaa. Kochin suunnitteluperiaatteet, mallipihat, kasvitaulukot ja ohjeet kasvien valintaan toimivat hyvin nykyaikanakin. Kirja on hienosti kuvitettu vanhoin ja uusin valokuvin sekä piirroksin.
Muista:Viljelypalstasta tulee olla paitsi hyötyä myös iloa. Istuta pihallesi ainakin yksi kauniisti kukkiva puu tai kokonainen lehtimaja.
