Kolumni: Keväällä kissat putoavat puusta

MULTAPEUKALO

Puutarhan ensimmäinen keväthomma on tehty.

Ei, se ei ollut nurmikon haravointia. Sitä voi vielä venyttää, kunnes enin lumi on haihtunut takapihalta.

Nyt ei vielä leikattu omenapuitakaan. Tämänkertainen homma tuli niin sanotusti puskista. Valmistamatta.

Se alkoi aamulla, lenkille lähtiessä. Olemattoman porttimme pielessä seisoi kaksi rouvaa ja kultainen noutaja. Kaikki tähystivät ylös naapurin männynlatvaan.

Tähystin sinne minäkin. Odotin näkeväni kevään ensimmäisen muuttolinnun – mutta oksalla kykkivä valkokirjava otus oli liian iso. Osapuilleen kuuden sepelkyyhkyn kokoinen.

– Onko se teidän kissa? kysyivät rouvat.

Pudistin päätäni. Tukevalla männynoksalla istuva kissa oli kyllä tutun näköinen: olen nähnyt sen hiipivän puutarhassamme ja kiitellyt hiljaisesti omistajan lainkuuliaisuuden puutetta. Meiltä saa kyllä hakea myyriä!

Rouvat tiesivät, että kissa oli ollut yläilmoissa jo eilen. Muistin ihmetelleeni varisten ja harakoiden tavatonta aamupäivämekkalaa, mutta luulimme haukan kiertelevän metsikköämme.

Kaksi päivää puussa on kissalle liikaa, päättelimme.

Tätä kissapetoa linnut siis koettivat hätistellä pois häiritsemästä pesänrakennussuunnitelmiaan.

Rouvat olivat nähneet koko draaman. Kissa kyyristyi oksallaan niin pieneksi kuin osasi, kun varikset parveilivat sen kimpussa. Kolmas rouva ilmestyi paikalle ja läiskytti käsiään niin, että linnut vihdoin lepattelivat muualle.

Katti jäi kykkimään paikalleen. Sen kissanaivoissa ei selvästikään ollut syntynyt käyttökelpoista perääntymissuunnitelmaa.

Kaksi päivää puussa on kissalle liikaa, päättelimme. Toinen rouvista soitti paikalle palokunnan.

Kun palasin lenkiltäni, portillamme oli pelastuslaitoksen nostolava-auto. Lavan käsivarsi nousi rytinällä läpi pihajalavan oksiston. Sen kyydissä seisoi suojavarusteisiin piiloutunut nuori palomies.

Kissa tarkkaili allaan liikkuvaa hirviötä. Äkkiä se ponnisti, teki hirmuisen loikan naapurin katolle, vilisti alas räystäälle, hyppäsi ja katosi häntä lamppuharjana hurjaa vauhtia metsään päin.

Oma osani tässä näytelmässä oli näyttämösiivoojan. Raahasin pois paloauton pudottamat jalavanoksat ja lakaisin roskat.

Loppu hyvin, kaikki hyvin.

Kirjoittaja Eva Latvakankaalla on elämäntyönään 2 000 neliömetriä sekalaista puutarhamaastoa.