Yksilölliseen suunnitteluun perustuvat monimuotoiset, tiiviit ja matalat asuntoalueet tulevat ennen pitkää syrjäyttämään pelkkiä rivitaloja tai omakotitaloja sisältävät asuntoalueet.
Näin ainakin uskovat Naantalin kaupunginarkkitehti Kirsti Junttila ja arkkitehti Tero Lehtonen.
Monet ovat eri mieltä. Varauksellisesti tiiviiseen ja matalaan rakentamiseen suhtautuvat muun muassa kerrostaloja rakentavat rakennusliikkeet, omakotitalopaketteja kauppaavat talotehtaat, monet kiinteistönvälittäjät ja viimeisenä mutta ei vähäisimpänä naapurin tuijotusta pelkäävät asunnonostajat.
Junttila ja Lehtonen ymmärtävät asunnonostajia, jotka oudoksuvat tiivistä ja matalaa sen erilaisuuden takia.
Rakentajat pelkäävät, kun asioita pitäisi tehdä eri tavalla kuin kymmeniä vuosia on tehty. Lisäksi rakennusliikkeet tekevät ”laatikkokamaa” siksi, että he optimoivat tuotantonsa tarjoamatta vaihtoehtoja asunnon hankkijalle.
Muualla maailmassa, esimerkiksi Hollannissa ja Tanskassa, tiiviit ja matalat asuntoalueet kiinnostavat. Junttila ja Lehtonen uskovat, että niin käy ajan mittaan Suomessakin. Asumisessakin opitaan elämään yhteisöllisyyttä korostaen vierekkäin.
Tehokkuutta kuin
kerrostaloalueella
Pienimittakaavaiset, tiiviit asuinympäristöt ovat vaihtoehto maankäytöltään tehokkaalle kerrostaloalueelle ja väljälle suuritonttiselle pientaloalueelle. Niissä yhdistyvät pientaloalueen ja kerrostaloalueen edut. Vaikka siltä ei näytä, tiivis ja matala rakentaminen on usein tehokkuudeltaan kolmikerroksisen kerrostaloalueen luokkaa.
Ympäristöministeriö on määritellyt kymmenkunta vuotta yleisessä käytössä olleen muotitemin. ”Tiivis” tarkoittaa tonttitehokkuutta 0,3 eli 30 prosenttia tontin pinta-alasta pitää olla rakennettuna. ”Matala” tarkoittaa korkeintaan kolmea kerrosta.
Kaavamerkintä on usein AP eli asuinpientalo, joskus pelkkä A, joka sallii myös kahden asunnon rakentamisen päällekkäin. Lisämerkinnöillä voidaan ohjata rakentamista, jos se katsotaan tarpeelliseksi.
Monet vanhat rintamamiestaloalueet ovat tyypillistä pientä ja matalaa. Tehokkuutta on runsaasti, mutta pihat ovat kohtuullisia, kun talo on sijoitettu tontin reunaan.
Intiimi sisäpiha
ei näy kadulle
Suurehkon rakennusmassan mahduttamisessa huomaamattomasti pikkiriikkiselle tontille ja vielä niin, että jokaisella on oma rauhansa, on eri kaupungeissa muodostunut hyvin samantyyppisiä ratkaisuja.
Kaupunginarkkitehti Kirsti Junttila ja arkkitehti Tero Lehtonen kertovat, että omakotialueista poiketen rakennukset sijoitetaan usein kadun varteen tai tontin rajaan kiinni kuten vanhoissa puukaupungeissa, ei siis keskelle tonttia.
Näin syntyy intiimi sisäpiha, joka ei näy kadulle. Varsinaista omaa perunamaata ei saa mahtumaan, perunapenkin ehkä kumminkin. Nurmikkoakin on vain minimimäärä.
Ikkunat on suunnattava niin, etteivät naapurin ikkunat näy. Junttilan ja Lehtosen mukaan se ei ole vaikeaa. Jopa ilmansuunnat voidaan huomioida.
Tontit ovat pieniä. Tavallinen omakotitontti voi olla tuhat neliötä, vanhassa Naantalissa jopa 400 neliötä yhdelle perheelle. Esimerkiksi Kokkolan vanhassa kaupungissa pienimmät omakotitontit ovat 190 neliötä.
Pintamateriaalien pitää olla samanhenkisiä ja talojen kapearunkoisia. Tiiviin ja matalan suunnittelu täytyy tehdä tapauskohtaisesti. Alueet eivät sovellu nykyisille tyyppitaloille, jotka ovat esimerkiksi liian leveärunkoisia.
Junttila ja Lehtonen muistuttavat, että kaikilla alueilla on oltava paikka autoille. Rivitaloalueista poiketen autopaikat sijoitetaan yleensä lähelle asuntoa, ei siis erillisiksi suuriksi parkkipaikoiksi. Naantalissa asunnoilla on usein kaksi autopaikkaa, joista toinen on katettu.
Autotalleja ja -katoksia sekä varastoja voi sijoittaa talojen väleihin, jolloin paloturvallisuus paranee, kun talot eivät ole kiinni toisissaan. Äänieritys on hyvä, kun minkään seinän takana ei ole naapuria kuten rivi- ja kerrostaloissa.
Linnanfältin ja
Voivalan alueet
Kirsti Junttila ja Tero Lehtonen kertovat, että tiiviit ja matalat asuinalueet ovat Suomessa kokeneet kaksi tulemista. Vanhojen puukaupunkien täydennysrakentaminen aloitettiin kolmisenkymmentä vuotta sitten ja kokonaan uusien alueiden kaavoittaminen parikymmentä vuotta sitten.
Vanhan Naantalin säilyttävä asemakaava on vuodelta1979. Se mahdollistaa myös rakennuskannan uusimisen ja peruskorjaukset sekä lähes jokaisella tontilla lisärakentamisen. Ensimmäisessä luonnoksessa oli leveitä katuja ja uusia kerrostaloja, mutta asukkaat tyrmäsivät ne. Suunniteltiinpa keskiaikaisen Naantalin keskelle jopa kylpylää ja kongressikeskustakin.
Vanhan Rauman alueella syntynyt ja nuoruutensa elänyt sekä sittemmin Oulussa tiivistä ja matalaa suunnittellut Kirsti Junttila asuu itse Naantalissa Mannerheiminkadun varrella, jossa 1 070 neliön tontille on rakennettu kaksi paritaloa ja yksi erillispientalo samaan taloyhtiöön. Ikkunoista ei näe naapurin ikkunoita. Taloissa on jopa parvekkeita. Autopaikat ovat tontilla. Asukkaat viihtyvät yhteisöllisyyttä arvostaen.
Vanhaan kaupunkiin osoitteeseen Tullikatu 7 on uudisrakennettu erehdyttävästi vanhan näköisen rakennuksen sisältävä umpipihapiiri, jossa tehokkuutta on rivitalon verran.
Naantalin tyyppisiä puutalokaupunkeja ovat myös Porvoo, Tammisaari ja Rauma. Vanhaa tiivistä ja matalaa löytyy myös Tampereen Pispalasta ja vanhasta Kokkolasta,
Uusia tyypillisiä tiivis ja matala -alueita ovat muun muassa Linnanfältin alue Turussa Turun linnan vieressä ja Kaarinan Voivala. Muualla Suomessa esimerkkejä ovat Espoon Säterinmetsä, Lehtovuoren Pikkukaupunki Helsingin Konalassa sekä Oulun Talvikangas ja Puu-Linnanmaa.
