Palveluasumista
Muistan aikanaan kuulleeni lauseen, jonka mukaan emme voi rikastua pesemällä toistemme paitoja. Lauseen idea taisi olla siinä, että palveluihin perustuva yhteiskunta ei pitkälle pötki. Palveluasumisesta puhutaan kuitenkin aina vain enemmän, väestö kun sekä vaurastuu että vanhenee.
En ole (vielä) vanha enkä (ehkä koskaan) varakas, mutta asun talossa jossa palvelu pelaa: meillä on keskuskeittiö. Mukulat vaanivat keittiön oven pieleen kiinnitettyä ruokalistaa, ja korvamerkintä tehdään aina siihen päivään, jossa lukee lihakeitto ja köyhät ritarit. Keittiön postiluukusta aamulla pudotettu lappu takaa että puoli neljästä eteenpäin voin mennä kippojeni ja kattiloitteni kanssa alakertaan hakemaan perheelle ruokaa, ja vieläpä varsin kohtuullisen hintaan. Samalla kun emäntä annostelee sopat ja jälkiruoat, ehtii vaihtaa kuulumisia säästä ja muusta lähiseudun asukkaiden kanssa.
Talomme keskuskeittiö on menneisyyttä keskellä tulevaisuuden yhteiskuntaa, ja todennäköisesti lopettaa toimintansa kun emäntä ei enää jaksa sitä pyörittää. Onko moiselle pienyrittämiselle sijaa ilman että siitä joko raapii juuri ja juuri elantonsa, tai on vuorokauden ympäri työhönsä sidottu?
Jokainen taitaa tietää mitä hyvä palvelu on. Sitä, että alakerran keittiössä emäntä tietää, että meidän perheessä ei kulu kaaliraaste ja perunaakin vähänlaisesti, tai että sunnuntaipitsaa tilatessa ei tarvitse erikseen mainita oreganosta vain siihen isompaan. Että kahvia tilatessa voi kahvikoneelle kurkottelematta luottaa saavansa vähälaktoosista maitoa, joka ei ole vaaleansinisintä tiskivettä. Tällaista palvelua olen saanut vain niiltä, jotka vaikuttavat olevan aina töissä.
Onko tulevaisuuden palveluasumista haalea ja mauton, kiireessä vanhuksen eteen lykätty kustannustehokas ruoka, yrittäjän selkänahasta revitty hyvä palvelu, vai mahdollisesti malli, jossa talomme kaltaisia keskuskeittiöitä - joissa palvelua ostaakseen ei tarvitse olla kovinkaan hyvätuloinen - olisi lähiseudulla enemmänkin? Tilaus netissä tai puhelimitse, ja nouto sopivasti ruoka-aikaan; tänään italialaistyyppistä naapuritalosta, sunnuntaiksi perinneruokaa alakerrasta... Ihana utopia.
EMMA VIRONMÄKI
Tällä kolumnipaikalla kerrotaan lapsiperheen ja parisuhteen arjesta.
