V ille Itälän työskennellessä Suomessa, oli perheen yhteinen aika aina kortilla. Myös parlamentaarikkokauden alussa hän matkasi säännöllisesti Brysselistä Helsinkiin ja takaisin. Muu perhe oli kotona Turussa. Mutta kun Artturille syntyi tammikuussa pikkusisko Aleksina , ei matkalaukkuelämää ollut mitenkään enää mahdollista jatkaa. Sari Itälän hoitovapaa mahdollisti perheen pikaisen muuton Brysseliin.
- Nyt kun koko perhe on täällä, on hienoa päästä aina illaksi oikeaan kotiin jonkin yöpymisboksin sijaan, Itälä sanoo tyytyväisenä.
Noin 150-neliöinen koti sijaitsee suomalaisten suosimassa Woluwen kaupunginosassa, jossa on paljon puistoja. Rauhallisella ja vehreällä asuinalueella sijaitseva kerrostalo viehätti Itälöitä heti ensi silmäyksestä.
- Kerrostalo oli myös lasten turvallisuuden vuoksi ehdoton valinta: kaappausten vuoksi lapsia ei voi päästää hetkeksikään näkyvistä eikä esimerkiksi keskenään pihalle leikkimään, Ville Itälä sanoo.
Artturin ranskankielisessä päiväkodissakin on portilla vartija ja kalteriovet. Itälät ovat kuitenkin saaneet Brysselistä pelkästään positiivisen kuvan, ja oma asuinalue on koettu turvalliseksi.
Myös Artturi tuntuu viihtyvän.
- Meidän Brysseli tämä on, Artturi sanoo mietteissään ja juoksee nappaamaan pöydältä herkkuja, kun äidin silmä hetkeksi välttää.
Pieni keittiö ja neljä kylpyhuonetta
- Talo oli muuttaessamme aivan uusi, ja asunto ylimmässä kerroksessa kaikin puolin viehättävä. Joitain eroavaisuuksia tyypillisen belgialaisen ja suomalaisen kodin välillä kuitenkin on. Esimerkiksi keittiö on tämän kokoiseen asuntoon aika pieni, ja kylpyhuoneita on peräti neljä, Sari Itälä juttelee.
Neljä kylpyhuonetta on ihanteellinen määrä, jos perheessä on teini-ikäinen tyttölapsi. Nyt kahdeksankuisena pikkuneitinä Aleksina ei kylpyhuoneeseen kuitenkaan vielä sulkeudu, joten Itälöille vähempikin olisi riittänyt. Vieraskylpyhuone on kuitenkin mukava olemassa.
Belgiassa pesukoneliitännät ovat keittiössä, mikä tuntuu suomalaisesta oudolta. Itälät saivat kuitenkin pienin järjestelyin koneensa sijoitettua yhteen kylpyhuoneista.
Keittiön suhteellinen pienuuskaan ei ole perhettä haitannut. Arkisin Sari Itälä kyllä kokkaa kotonakin, mutta Brysselissä on tapana syödä usein ulkona. Ravintoloita on joka kulmassa, ja niiden hintataso on edullinen. Palvelu on erinomaista ja lapsetkin otetaan hyvin huomioon, mitä Itälät erityisesti Brysselissä kiittelevätkin.
- Tässä aivan lähellä on useita perheiden pitämiä tunnelmallisia italialaisia, ranskalaisia, thaimaalaisia ja vietnamilaisia pikkuravintoloita, joissa usein tulee käytyä. Vähän pidemmän matkan päässä on aito brysseliläinen ravintola, jossa tosin annokset ovat niin suuria, ettei niitä jaksa edes tällainen iso mies, Ville Itälä nauraa.
Hän kertoo, että kermaa ja voita ei Belgiassa säästellä. Valtavat annokset ja makoisat paikalliset oluet - joita on yli 400 eri laatua, kansallisjuoma kun on - aiheuttavatkin usein muutamia lisäkiloja Belgiassa asuville ja siellä kävijöille. Elämän pieniä nautintoja on kuitenkin turha säästellä.
Suomalainen sauna Brysselissä ja Velkualla
Kerrostalon alakerrassa on asukkaiden käyttöön kuntosali ja sen vieressä oleva suomalainen sauna lievittää osaltaan Itälöiden mahdollista koto-Suomen kaipuuta.
- Täällä ei ole saunavuoroja, löylyyn voi mennä koska vain. Vuorojen ollessa vapaat on parempi käyttää uimapukua, Sari Itälä naurahtaa.
Saunasta on mukava välillä pulahtaa uima-altaaseen, joka on erityisesti Artturin mieleen.
- Pian mennäänkin uimaan taas, kunhan Hannu tulee, pikkumies sanoo silmät suurina ja katsoo kysyvästi isäänsä. Ville Itälän edellisestä liitosta syntynyt 11-vuotias Hannu-poika vierailee säännöllisesti Brysselissä, ja silloin veljekset käyvät usein yhdessä uimassa.
Artturi ei vielä taida erottaa belgialaisen sähkösaunan ja suomalaisen puusaunan hienouksia: kunhan vain on vettä millä läträtä. Ville Itälälle ei kuitenkaan ole Velkuan saunan voittanutta.
- Sitä puilla lämmitettävää aitoa suomalaista saunaa täällä oikeastaan eniten kaipaan, ja Velkuan mökkiä ja merta. Ennen vietin siellä kaiken vapaa-ajan jäiden lähdöstä niiden tuloon.
Itälä käy kuitenkin Suomessa useita kertoja kuukaudessa, joten Suomea hän ei muuten niin ehdi ikävöimään. Eikä niitä suomalaiselle rakkaita elintarvikkeitakaan - pehmeäpaahtoinen kahvi, ruisleipä ja salmiakki löytävät kyllä tiensä Brysselinkin kotiin.
Lähistön antiikkitoreilla voi tehdä löytöjä
Koska Itälän perheellä on kaksi kotia, Brysselissä ja Turussa - jossa on myös muutto käynnissä - ei Suomesta mukaan Belgiaan lähtenyt juuri mitään kodin irtainta. Kaikki huonekalut, taulut, matot ja esineet on ostettu Brysselistä tai lähiseudulta.
- Täällä on kuitenkin tavaran toimituksessa ja asioiden hoidossa sama tyyli kuin Etelä-Euroopassa: kaikki tapahtuu hyvin, hyvin hitaasti. Jos on vaikka tilaamassa korjausmiestä, voi varautua pitkään odotteluun. Myös uusia sohvia saimme odottaa 7 viikkoa. Eihän odottamisessa olisi ongelmaa, jos kerralla tulisi kaikki, mutta kun sohvista tulivat ensin rungot, ja pehmusteet vasta viikkoja myöhemmin, päivittelee Itälä.
Tauluja ja koriste-esineitä Itälät ovat hankkineet kirpputoriperiaatteella toimivilta toreilta, joissa myytävä tavara vain on antiikkia.
- Meillä on onneksi taiteessa Sarin kanssa pitkälti sama maku, ja olemmekin löytäneet antiikkitoreilta useita kauniita maisemamaalauksia ja asetelmia. Antiikkitoreilla käynti on yhteinen sunnuntaiharrastuksemme.
Uusin suosikki on merimaisema, joka muistuttaa rakkaasta Velkuan mökistä: Itälän mielestä maalaus on kuin näkymä suoraan Iniön aukolta.
Itälän perheen kodin seinillä on useita neutraalin sävyisiä, kauniita maisematauluja koristeellisine kehyksineen. Meritaulun lisäksi yksi yhteinen suosikki on pienen pieni kultakehyksinen taulu, jossa seisoo kaksi pientä lasta rannalla käsi kädessä. Sari Itälä näkee siinä Artturin ja Aleksinan muutaman vuoden kuluttua.
Brysselin kodissa viihtyisi toisenkin kauden
Yhdessä Euroopan vihreimmistä kaupungeista useat puistot ympäröivät Itälöiden asuntoa, ja perhe käykin usein yhdessä pitkillä kävelylenkeillä. Aiemmin Ville Itälä harrasti karatea ja alkuvuodesta hän myös sauvakäveli aktiivisesti, mutta puolisentoista vuotta sitten hajonnut polvi ei siedä nykyisin oikein edes sitä.
- Vähän harmillista on, ettei täällä ole kunnon pyöräteitä juuri missään, ja autoja ajetaan "röyhkein voittaa" -periaatteella, Itälä kertoo.
Sari Itälä ottaa Aleksinan kanssa kulkiessaan useimmin auton, Ville Itälä kulkee ehkä mieluiten nopealla metrolla. Myös Artturi pitää metroajelusta: he kulkevat aamuisin yhdessä, Artturi tarhaan ja isä naapurissa sijaitsevaan parlamenttiin.
Brysselin asunto näyttää kaikin puolin kodilta. Vauvan leikkimatto lattialla, olohuoneen pöydällä Artturin rakas Puppe-kirja, iso televisio kertoo uutisia ja yläkerrassa hiljenee isän töille pyhitetty valtakunta. Asuntoa puolittain kiertävällä parvekkeella tutut pelargoniat ja lobeliat esittelevät kukkaloistoaan.
Itälät toivovat asuvansa Brysselin kodissaan vielä toisenkin kauden. Ainakin Taloustutkimuksen tekemä haastattelututkimus osoittaisi vahvasti Ville Itälän jatkavan seuraavienkin vaalien jälkeen: Itälä oli jaetulla ensimmäisellä sijalla suosituimpien ja toisella sijalla asiantuntevimpien parlamentaarikoiden listalla. Hän toimii nyt oman puolueryhmänsä, parlamentin suurimman ryhmän EPP-ED:n, varapuheenjohtajana.
- Suuri osa Suomen lainsäädännöstä tehdään täällä parlamentissa, ja suomalaisia on vain prosentin verran kaikesta EU:n väestöstä. Nyt kun suuria ja köyhiä maita on liittynyt ja on liittymässä Euroopan unioniin, on verkostoituminen ja vallan keskiössä pysyminen erityisen tärkeää, Itälä summaa.
Brysselissä on Itälöiden mukaan oikein mukava asua. Siellä kulttuurit kohtaavat, moderni ja vanha viihtyvät rinnan ja suurkaupungiksi poikkeuksellinen vihreys viehättää suomalaisiin metsiin tottunutta.
Vain kuukausia kestävillä kesähelteillä puku päällä kulkiessa tai kuudeksi tunniksi iltapäiväruuhkaan jumittuessa nuo asiat saattavat hetkeksi unohtua.
HEIDI PYHÄLAHTI, Bryssel
