Asuminen

Maija Isolan
kuosit hehkuvat elämää

TS/Markku Ojala
TS/Markku Ojala

Kaiken takana oli Fandango .

Oli vuosi 1991. Kirsti Paakkanen oli juuri ostanut Marimekon, ja koko yrityksen kohtalo oli edelleen vaakalaudalla. Paakkanen valitsi joulumallistoon Maija Isolan kuosin nimeltä Fandango . Se painettiin kullanvärisenä punaiselle, mustalle ja valkoiselle pohjalle.

Kankaista tuli joulun menestys ja samalla alkoi Marimekon retrobuumi.

Sen myötä ja Isolan töiden arvostus lähti uuteen nousukiitoon. 2000-luvun alussa uudelleen lanseeratun Unikko -kuosin suosio on noussut aivan omaan luokkaansa, mutta muutkin nostalgiset mallit, esimerkiksi Kaivo ja Kivi ovat taas "kuuminta hottia".

- Unikkoa näyttää tulevan joka paikasta, mutta kysyntä on vielä suurempaa. Olemme valikoivia sen suhteen, mihin sen annamme käyttöön. Marimekko on kuitenkin liikeyritys. Jos jotain kuosia kysytään, hyvähän se on että se on esillä, sanoo Paakkanen, Marimekon toimitusjohtaja.

Kodinsisustuksen "vallankumous"

Maija Isola on vaikuttanut suomalaiseen kodinsisustukseen 1900-luvun loppupuolella ehkä näkyvämmin kuin yksikään toinen muotoilija. Kirsti Paakkanen sanoo juhlavasti, että Isolan kuosit saivat aikaan vallankumouksen suomalaisissa kodeissa 1950 - 1960 -luvuilla.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Isolan kankaisiin on vaikea olla törmäämättä lähes päivittäin. Niistä on muistoja lapsuuden kodista ja kesämökiltä, niitä näkyy toimistoissa ja pankeissa. Nykyisin ne kävelevät vastaan ihmisten vaatteissa ja laukuissa, pönöttävät kahvipöydässä servietteinä tai astioiden kyljissä.

Isola on myös kansainvälisesti tunnettu, muotoilun laajalevikkisissä hakuteoksissa hän saattaa olla ainoa suomalainen naissuunnittelija, joka on mainittu.

Käyttämättömiä kuoseja on yhä

Maija Isolan ja Marimekon polut kietoutuvat yhteen, sillä Isola oli mukana Marimekossa jo sen perustamisvaiheessa ja työskenteli sille yhteensä 38 vuotta. Hän työskenteli pääosin tuntipalkkalaisena tai free lancerina, sillä halusi säilyttää vapautensa. Yhteenottojakin tuli ja välit olivat useampaankin kertaan katkolla. Yhteisymmärrys kuitenkin löytyi aina lopulta, kunnes vuonna 1987 molemmat osapuolet olivat sitä mieltä että yhteinen tie oli kuljettu loppuun.

Maija Isola suunnitteli uransa aikana yhteensä 500 kuosia. Kaikkia niistä ei suinkaan ole vielä laitettu tuotantoon.

- Jos retrobuumi hiipuu, meillä on Isolalta varastossa esimerkiksi graafista linjaa, Paakkanen suunnittelee.

Kun Isolan kuoseja otetaan uustuotantoon tai tuttuja kuvioita sommitellaan uusiin tuotteisiin, mukana on aina Maija Isolan tytär, Marimekon suunnittelija Kristina Isola .

Uustuotannossa on omat ongelmansa, esimerkiksi nykyinen pohjakangas on kymmenen senttiä leveämpää kuin aikaisemmin käytetty. Jokaisen kuvion kohdalla pitääkin harkita uudelleen mitä tehdään - suurennetaanko kuviota, jatketaanko sitä leveyssuunnassa vai jätetäänkö reunoihin tyhjää.

Kristina Isola on myös värittänyt kuoseja uudelleen, käytössä kun on uudenlaista tekniikkaa ja uudenlaisia pohjakankaita kuin ennen. Hänen mielestään on tärkeää, että kangaskuviot elävät ja kehittyvät.

Omat kankaat löytyivät kotoakin

Kristina Isola ei halua nimetä mitään tiettyä kangasta äitinsä suosikiksi, ei omaksi suosikikseenkaan.

- Maija käytti omassa kodissaan paljon omia kankaitaan, 1960-luvulla suuria graafisia kuvioita mustavalkoisina ja tummina. Myöhemmin hän käytti esimerkiksi Fandangoa ja Ananasta vaaleana, sinervänä ja vaaleanpunervana - jälkimmäinen oli hänen lempivärinsä vaikka tätä katsoessa ei ehkä uskoisi.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Kristina Isola on itsekin sisustanut kotinsa lähes yksinomaan äitinsä kankailla.

- Minulle koti on lepopaikka, joten pidän vaaleista, rauhallisista tekstiileistä. Kun itse työskentelee värien kanssa, ei sitä halua enää välttämättä jatkaa kotona.

"Maija olisi mielissään tästä"

Helsingin Design-museon kesänäyttely on keskittynyt Isolaan ja esittelee tämän elämää ja töitä. Mitenkäs muuten kuin kankain.

- Maija olisi mielissään ja tyytyväinen tästä. Hän tiesi aina töittensä arvon ja uskoi niihin itse, mutta oli ihmisenä hiljainen, hillitty ja syrjäänvetäytyvä. Siksi hän jäi usein vaille huomiota, Kristina Isola pohtii.

Isolan kuosit esitellään näytetyssä seiniltä ja katostakin roikkuvissa metrien pituisissa kankaissa, joitakin taas on laitettu vitriineihin. Varsinkin suurikokoiset, graafiset kuosit pääsevät oikeuksiinsa, kun ne näkee tarpeeksi suurina pintoina.

Näyttelyssä on mukana Isolan töitä aina varhaisista, 1940-luvulla Printexille tehdyistä kankaista viimeisimpiin kuoseihin.

Ensisijaisesti tekstiilitaiteilijana tunnettu Isola oli myös kuvataitelija ja maalasi koko elämänsä ajan. Näyttelyssä onkin mukana myös mm. 1960-luvun matkoilla syntyneistä guassitöitä.

Kirjassa elämäntarina ja kaikki mallit

Näyttelyn yhteydessä on myös julkaistu teos Maija Isola - elämä, taide, Marimekko . Laaja ja runsaasti kuvitettu teos esittelee Isolan elämään ja tuotantoa.

Yksi kirjoittajista on tytär Kristina Isola, joka kertoo äitinsä vaiheista ja liittää mukaan Isolan kirjoittamia kirjeitä, kortteja ja päiväkirjamerkintöjä. Mukana on aina kussakin elämänvaiheessa syntyneitä tauluja ja painokuoseja, joskus valokuvia ja korttejakin.

Kuvataitelija Kimmo Sarje erittelee omassa osassaan Isolan maalauksia ja esimerkiksi rinnastaa Isolan Unikot ja Andy Warholin työn Flowers .

Yli kuusikymmentä sivua kirjan lopusta on omistettu Isolan painokangasmallien kronologiseen esittelyyn. Kristina Isola teki paikoin salapoliisityötä löytääkseen malleja koskevaa materiaalia. Useita kankaita oli tallessa Designmuseon kokoelmissa, 25 vanhaa kangasta Isola löysi sukulaisten liinavaatekaapeista ja ullakoilta sekä Marimekon työntekijöiden muistojen joukosta. Tällä tavoin saatiin uudelleen tuotantoon esimerkiksi kankaat Appelsiini ja Amfora .

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

HELI NUMMILA

Jutun lähteenä on käytetty teosta Maija Isola - elämä, taide, Marimekko, Designmuseo, Helsinki 2005. Maija Isola - elämä, taide, Marimekko -näyttely Helsingin Designmuseossa (Korkeavuorenkatu 23) 4.syyskuuta asti.

TS/Markku Ojala
TS/Markku Ojala
TS/
TS/