Liikunta

FolkJamista tulee iloinen hiki

Turun Jyrkkälän nuorisotalon uumenista kuuluu basson jytkettä kansanmusiikiin tahtiin. Käytävän naulakossa roikkuu discopallo toisenlaisia tansseja varten.

Salissa vastaan tulvahtaa iloinen tanssijajoukko, joka selvästi nauttii musiikista ja liikkeestä. He ovat jammareita, FolkJamiin hullaantuneita tanssijoita.

FolkJam sai alkunsa Oulun seudun ammattikorkeakoulun tanssinopettajaopiskelijoiden kahvipöytäkeskustelusta. Opiskelijat olivat vähän jopa ärtyneitä juuri räjähdysmäisesti kasvaneelle Zumba-innostukselle. He pohtivat, miksi kukaan ei ollut kehittänyt sille suomalaista vastinetta. Loppu onkin historiaa.

– Kyseessä on sataprosenttisesti suomalainen tanssiliikuntamuoto, jota on valmisteltu ja testattu vuodesta 2007 lähtien, kertoo FolkJam-ohjaaja Mirkku Weckström.

Yksilöllistä jammaamista

FolkJamissa jokainen pääsee tekemään juuri sitä mistä pitää: Yksi haluaa nauttia omasta liikkeestään, toinen haluaa hien pintaan, kolmas kehittää koordinaatiota ja nauttia koreografisesta tekemisestä, neljäs haluaa fiilistellä ja jorailla.

– Kaikki nämä tyypit mahtuvat samalle tunnille. Toki se vaatii ohjaajalta enemmän silmää, mutta minun työni on saatella se matka ja välillä haistella mihin tällä matkalla päädytään.

– Vakkarijammarit ovat sisäistäneet aika hyvin senkin, että ei ole tärkeää tekeekö liikkeet samalla tavalla kuin vieressä oleva, vaan että se on itselle kivaa ja tuntuu hyvältä. Ei täällä olla arvostelemassa toisten tekemisiä, sanoo Weckström.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Vaikka FolkJam on kaukana perinteisestä kansallispuvuissa tanssittavasta tanhusta, taustaa ei voida unohtaa. Tunnilla vilahtavat niin sottiisit, masurkat, kartsut kuin polskatkin.

– Lajissa ei ole pareja, kaikki tehdään yksilöinä, joten sikälikin ollaan aika kaukana perinteisestä tanhujen arvomaailmasta. Mitään tanssiotteita täällä ei nähdä, eikä täällä tarvita mitään välineitä. Vain sellaiset vaatteet ja jalkineet, joissa on hyvä olla.

Vetäjistä pula

Weckström on vetänyt FolkJam-tunteja Turussa jo kolmatta vuotta. Hän on ohjannut myös liikunta-alan ammattilaisia Koulu- ja EloFolkJamin pariin, jotka ovat varsinaisen FolkJamin tytär- ja alalajeja.

Kysyntää lajille olisi etenkin pienemmillä paikkakunnilla.

– Oulun seudulla on paljon harrastajia, mutta noin yleisesti tämä on suositumpaa Lahden korkeudelta ylöspäin. Ryhmiä on noin 30 eri puolilla Suomea, ja jokaisessa parisenkymmentä tanssijaa. Siitä voi laskea harrastajien määrää.

– Turussa tunteja on vain Jyrkkälässä, mutta minua on kysytty myös ympäristökuntiin. Paljon on positiivista pöhinää asian ympärillä, mutta vetäjiä tarvittaisiin lisää.

"Tunneillani on käynyt niin nuoria kuin vanhoja, eikä kävelytaitokaan ole pakollinen."

FolkJam-ohjaajaksi voi opiskella esimerkiksi Oulussa, mutta koulutuksia on ympäri Suomen. Yhden viikonlopun koulutuksella saa FolkJam-ohjaajatodistuksen, eikä ohjaajaksi janoavan tarvitse välttämättä olla kovin liikunnallinen.

– Tunneillani on käynyt niin nuoria kuin vanhoja, eikä kävelytaitokaan ole pakollinen. Lähdemme ihan perusjutuista liikkeelle, kuten esimerkiksi painonsiirrosta, kävelystä ja niin edelleen.

– Vaikka itse olen harrastanut ja vetänyt tanhuja jo 20 vuotta, väittäisin, että ilman liikunnallista taustaakin pärjää. Joko ohjaajana tai harrastajana, huomauttaa Mirkku Weckström.

Juttu on ilmestynyt Turun Sanomien TS Hyvinvointi -makasiinilehdessä.

Lue lisää: .