Heikkilän kasarmin ruohokentällä vilisee haavein varustautuneita miekkosia. Nämä kaverit eivät kuitenkaan ole pyydystämässä perhosia, vaan käynnissä on jotain miehekkäämpää.
Taklauksia ja haavilla huitomista ei meneillään olevissa Turku Titansin lacrosse-harjoituksissa säästellä. Äijää otetaan niin että tuntuu.
Lacrossea kolme vuotta turkulaisseurassa harrastanutta Jussi Kokkolaa kiehtoi alussa erityisesti lajin fyysisyys.
- Kaveria saa ottaa reilusti, Kokkola naurahtaa.
Hän kuitenkin korostaa, että lacrosse on paljon muutakin kuin kova kontaktipeli.
- Tämä on todella intensiivinen ja nopea laji. Ei ole yhtä standardityyppiä, joka lacrossessa pärjää. Isompikokoinen pelaaja voi olla hyvä puolustaja, kun taas pienempi ja nopeampi kaveri voi olla hyökkäyksessä todellinen tähti, joukkueen tiedotuksesta sivutyönään vastaava Kokkola kuvailee.
Häntä kiehtoo myös se, että lacrossessa voi oppia loputtomasti uutta sen haastavuuden ja monipuolisuuden takia. Kokkola myöntääkin, että alussa lajin harrastaminen oli melkoista säheltämistä.
- Oppimiseen meni aikaa. Ensimmäiset pelit olivat aika järkyttävää halon hakkaamista. Alussa on helpompaa rikkoa kuin rakentaa, Kokkola myhäilee.
Jos kokemattomampi haavinheiluttaja haluaa tehdä jotain todella munakasta, on maalinteko tähän oiva keino. Verkkojen venyttäminen ei lacrossessa nimittäin ole sieltä helpoimmasta päästä.
- Maalinteko on alussa hankalaa. Kun pallo ei vielä pysy rutinoidusti haavissa, se löytyy todennäköisemmin maasta kuin maalista. Lacrosse on kuitenkin luonteeltaan runsasmaalinen peli, kun sen oppii kunnolla. Pelit päättyvät usein esimerkiksi numeroin 13-11, Kokkola valottaa.
JOUNI MUNUKKA
