Liikunta

Jouni Munukan kolumni: Taijissa pehmeys ja kovuus ovat yhtä

Taijia pidetään etenkin länsimaissa lähinnä rauhallisena aamuvoimisteluna eikä todellisena urheilulajina. Monikaan raavas mies tuskin näkee itseään pyörimässä puistossa aamuvarhaisella taijiliikkeiden tahtiin. Lajilla on melkoisen pehmo maine.

Totuus taijista ei kuitenkaan ole näin yksinkertainen. Moni taijia ensimmäistä kertaa tapaileva ei varmasti tiedä, että kaikki taijin liikkeet ovat liikeradoiltaan alun perin taistelutarkoitukseen luotuja. Taiji on todellisuudessa itsepuolustuslaji, jossa taistelun henki on vankasti läsnä.

l

Jos taijin hitaat liikkeet tehdään nopeasti ja viedään perille saakka, ne muuttuvat lamaannuttaviksi taisteluliikkeiksi, jotka todella sattuvat. Taijia hyvin taitava saattaa osata potkuja ja heittoja, jotka voivat olla oikein tehtyinä hengenvaarallisia.

Taijin aloittavan ei kuitenkaan tarvitse välittää taistelullisesta ulottuvuudesta tuon taivaallista. Hänelle taiji voi olla kehoa ja mieltä virkistävää pehmeää voimistelua, joka ei liity millään tavalla itsepuolustukseen. Taijin alkuperäinen luonne tulee esiin vasta monien harjoitteluvuosien jälkeen.

l

Koko lajin idea on se, että alussa harjoitellaan rentoja liikkeitä, jotka luovat pohjaa myöhemmin opittavalle räjähtävälle nopeudelle. Pehmeys siis pitää sisällään äärimmäisen kovuuden.

Taijin taikana onkin juuri se, että se näyttäytyy jokaiselle sellaisena kuin kukin itse haluaa. Lajiin voi suhtautua yhtä hyvin rentouttavana puistojumppana kuin vakavasti otettavana taistelulajinakin.

Taiji on ikään kuin sipuli, josta paljastuu koko ajan uusia puolia. Kuorimisen voi lopettaa silloin kuin haluaa, mutta taijin täydellinen tajuaminen vaatii vuosien opiskelua.