Vain otettu
lääke auttaa
Robert Paul Dosentti
Lääkehoidossa hoitomyöntyvyys on aivan keskeinen asia. Lääkäri olettaa, että potilas ottaa lääkkeen, jonka lääkäri ja potilas yhdessä ovat arvioineet hyväksi. Silti tiedetään, että vain noin kolmannes potilaista ottaa lääkkeenä säntillisesti.
Joskus vastaanotolla ihmettelee, miten ihmeessä joku voi laiminlyödä verenpaine- tai kolesterolilääkkeensä "kokeeksi". Jos on todettu verenpainetauti tai kolesteroliarvot ovat pielessä, ei siinä auta itku markkinoilla, vaan lääkettä on otettava, jos mielii säilyä ennenaikaisilta sydänsairauksilta.
Hoitomyöntyvyysketjussa on useampi peluri kuin lääkäri ja potilas, vaikka tärkeintä on, että potilas ja lääkäri ovat yksimielistä lääkehoidon tarpeellisuudesta. On myös tärkeää, että potilas saa yhteyden lääkäriinsä mahdollisimman helposti kysyäkseen tarpeen tullen neuvoja. Lääkkeen ottamismyöntyvyyteen pääsevät kuitenkin vielä vaikuttamaan muun muassa potilaan omaiset, naapurit, työtoverit ja potilaan oma tieto tai - huom! - näennäistieto. Kaikki nämä voivat joko tukea potilasta hänen lääkehoitonsa toteutumisessa, tai ne voivat kallistaa vaa'an siihen suuntaan, että lääke jääkin ottamatta.
Keskeisesti hoitomyöntyvyyteen vaikuttaa tietenkin apteekkihenkilökunta. Kaikissa lääkepakkauksissa on pakkausseloste, joka kertoo keskeiset lääkkeen ominaisuudet: lääkkeen koostumuksen, mikä aine siinä vaikuttaa ja miten, miten lääke otetaan, mikä on lääkkeestä odotettavissa oleva hyöty ja mitkä ovat lääkkeen haitat.
Mutta vaikka kuinka olisi kirjoitettua tekstiä, tarvitsee potilas myös farmaseutin eli osaajan ohjausta. Hyvään lääkehoitoon kuuluu saumaton yhteistyö reseptejä kirjoittavan lääkärin ja apteekin välillä. Tällainen yhteistyö onkin ilahduttavasti lisääntymässä.
Mutta onko pakkausseloste todella omiaan lisäämään hoitomyöntyvyyttä? Hyvin usein kuulee, miten pakkausselostetta on luettu pilkuntarkasti kaikkia haittoja myöten. Potilas säikähtää mittavaa haittavaikutusluetteloa ja jättää lääkkeen ottamatta. Hyvä aikomus, eli tietojen antaminen, kääntyy tässä päälaelleen. Viimeistään nyt pitäisi potilaan kysyä lisätietoja lääkäriltä tai apteekista, sillä vain otettu lääke auttaa.
Mutta on tunnustettava, että pakkausselosteet ovat joskus enemmän juridisia kuin medisiinisiä asiakirjoja - niissä on potilashoidolle turhaa tietoa, joka voi viedä lääkehoitoa harhaan. Myyntiluvan haltija on näet huolissaan siitä, että kaikki tulee mainituksi, jottei tule juridisia vastuuongelmia.
Lääkärin ja apteekkihenkilökunnan henkilökohtainen asiantuntijaneuvonta on ja pysyy hoitomyöntyvyyden kulmakivenä.
