Eettinen pohdinta
kuuluu jokaiselle

TS
PERTTI GRÖNHOLM
Kun geenitekniikasta ja sen yhteiskunnallisista vaikutuksista keskustellaan julkisuudessa, keskustelijoiden mielipiteet kohtaavat hyvin harvoin. Keskustelu jumiutuu helposti juoksuhautoihin; geenitutkijat pelkäävät työnsä vapauden puolesta, lainoppineet tuijottavat sopimuksiin ja säädöskokoelmiin, monet poliitikot pitävät kysymyksiä liian vaikeina ja teologit heristävät raamattuun vedoten sormeaan.

Teknologiseen kehitykseen optimistisesti suhtautuvat maallikot eivät ole kovin kiinnostuneita eettisestä ja yhteiskunnallisesta pohdinnasta ja pessimististen maallikoiden käsityksiä hallitsevat kauhukuvat geneettisestä katastrofista.

- Eettisten asioiden pohtiminen on jokaisen ihmisen henkilökohtainen asia, pikemminkin kuin poliitikkojen ja asiantuntijoiden, korostaa geenieettisistä kysymyksistä väitellyt tohtori Tuija Takala . Silti filosofitkin voivat tuoda keskusteluun olennaisia näkökulmia ja auttaa keskustelun selkeyttämisessä.

Suomalaisissa geenitekniikkaa pohtivissa lautakunnissa ja neuvottelukunnissa toimii hyvin vähän filosofeja. Yleensä edustettuina ovat tutkijat, jotka pohtivat, vastaako tutkimus hyviä tieteellisiä käytäntöjä, lakimiehet, jotka tarkastelevat asioiden juridista puolta sekä lääkärit, jotka harkitsevat hoitokäytäntöjen mielekkyyttä ja eettisyyttä. Jos jokin neljäs otetaan mukaan, se on maallikko tai eetikko, joka useimmiten on pappi.

- Jos eettistä näkökulmaa edustaa vain teologi, pohdinta jää yhden opin varaan. Se on paradoksaalista, sillä eettisiä ongelmiahan on juuri siksi, että ihmisillä on erilaisia arvoja ja näkemyksiä. Kaikissa tällaisissa komiteoissa olisi hyvä olla myös analyyttinen filosofi, joka osaisi esittää vaikeistakin tapauksista kymmenen eri vaihtoehtoa perusteluineen, Takala sanoo.

Takalan mukaan filosofien tehtävä olisi myös selvittää, miten eri intressiryhmät oikeasti argumentoivat ja mitä perusteita erilaisten geenitekniikkaa koskevien väitteiden ja uskomusten taustalla on.

- Me voimme tietysti riidellä loputtomiin ja silti tekniikka menee eteenpäin, mutta nämä ovat oikeasti sellaisia asioita, joista on pakko päättää. Keskustelua viriteltiin jo 20 vuotta sitten, mutta tulevaisuus on nyt täällä ja samalla myös paniikki siitä, että jotakin pitäisi tehdä.