Maanantai 18.12.2017Aapo, Aappo, Rami

Verkatehdas, siisti paikka

TS/Elina Relander<br />Portinvartija Anselmi (Pertti Pöntinen) ei meinaa päästää Emmaa (Eeva Turpeinen) tehtaanportista sisään kesken päivän ilman lupalappua. Verkatehtaan koululaiskierroksia on höystetty pienin draamapätkin.
TS/Elina Relander
Portinvartija Anselmi (Pertti Pöntinen) ei meinaa päästää Emmaa (Eeva Turpeinen) tehtaanportista sisään kesken päivän ilman lupalappua. Verkatehtaan koululaiskierroksia on höystetty pienin draamapätkin.

HANNA TOIVONEN

- Te voitte sanoa, että vanhat rakennukset ovat ihan pölöjä. Minä aion näyttää, että se ei pidä paikkansa, lupaa Eeva Turpeinen alias Emma-täti Liedon Kirkonkulman koulun viidesluokkalaisille Littoisten Verkatehtaan portilla.

- Mitä vanhempi rakennus on, sitä enemmän se kätkee salaisuuksia, outoja juttuja ja tarinoita. Kun sitä kuorii kerros kerrokselta kuin sipulia, paljastuu vaikka mitä.

Kuten se, kuinka Verkatehtaan portinvartija Anselmi sai kerran käsilaukusta - ansionsa mukaan. Mutta hui, varokaa, nyt käsilaukku heiluu.

- Senkin kelvoton, senkin... antaa Emma tulla ja läiskii portinvartijaa.

Anselmi erehtyi tarkastelemaan Emman silmiä ja sanomaan, että kyllä ne hiukan kieronlaiset ovatkin. Kutomossa työskentelevä Emma kun saapui tuohduksissaan tehtaan portille: saksalainen työmies oli lausunut hänelle ostosten lomassa ystävällisesti hattuaan nostaen tervehdyksen haista pieru, kierosilmä .

Tarinalla on tosi pohja, ja sen avulla koululaiset on jo imaistu aikamatkalle Verkatehtaan historiaan.

Vuoden päästä töihin

Kyläyhdistys Emma ja Anselmi on kierrättänyt koululaisia viime syksystä lähtien tehdasmiljöössä. Yli 40 koululuokkaa seudulta on jo tutustunut Suomen teollistumisen historiaan elävässä ympäristössä.

Eeva Turpeisen esittämän Emman ja Anselmin, Pertti Pöntisen, avulla rakennuksista löytyy tarinoita. Koska he ovat paneutuneet aiheeseen perusteellisesti, historian faktat muuttuvat eläviksi ja maistuvat lapsillekin.

Tehtaalla vuosikymmenet työskennellyt ja asunut Emma oli vauhdikas tyyppi, ja hänellä oli pitkä nenä, jonka hän tökkäsi joka paikkaan. Nyt viidesluokkalaiset lähtevät Emman matkaan.

- Tiedättekö mitä Verkatehtaalla tehtiin, kysyy Eeva.

Verka tarkoittaa villakangasta. Siitä on tehty peittoja ja vaatteita, jopa tämä palanen Emma-tädin talvitakkia, joka kiertää koululaisten käsissä.

Tehtaan torni rakennettiin vesitorniksi ja ylös laitettiin kello, jotta työläiset osasivat tulla ajallaan töihin. Pilli puhalsi työn alkamisen ja loppumisen merkiksi.

Jatketaan matkaa mäen päälle entiselle patruunan asunnolle.

- Tehtaalla on ollut hirveä määrä patruunoita. Kuka tietää, mikä patruuna on?

No toki aseen panoskin, mutta myös tehtaan omistaja ja isäntä.

Kun saksalainen Schnitt tuli tehtaalle patruunaksi 1860-luvulla, hän halusi asumaan tehtaalle, rakennutti talon ja laittoi vaimonsa kutomaan sukkaa ikkunaan ja valvomaan, ettei kukaan toikkaroinut humalassa, vitkastellut tai juorunnut.

Työ alkoi viideltä aamulla ja päättyi seitsemältä. 11-vuotiailla viidesluokkalaisilla on vielä vuosi armonaikaa, 12-vuotiaina he ovat aikuisia ja joutuisivat tehtaalle töihin. Viidesluokkalaisen Jussi Kärpijoen mummu ja mummun isä ovat olleet tehtaalla töissä.

Pirun villa ja Jussi-vainaa

Hiivitään varovasti lähemmäs Pirun villaa, patruuna Schnittin tyttärelleen rakentamaa taloa. Mutta kuka on tuo tumma haravoiva hahmo taustalla?

- JUU, huudahtaa kylähullu Sulevi ja hypähtää hätkähtävien lasten joukkoon.

- Älkää sit vaan menkö tonpäin, hän varoittaa Pirun Villasta.

Se on merkillinen kylmä kohta, sen edessä sattuu aina kummia.

- LINJApiilit kaatuvat, Sulevi maalailee.

- PYÖRÄT ovat menneet nurin, hän henkäisee matalalla äänellä.

- PÄÄ on tullu kipiäks, hän hypähtää.

Oppilaat seuraavat hiiskumatta, hätkähtävät, hiukan naurattaa.

Huonoimmin kävi eräälläkin Jussilla, jonka rekeen johtajan auto törmäsi juuri Pirun Villan kohdalla ja Jussista tuli vainaa.

- Kui sen piti just olla Jussi, harmittelee Jussi Kärpijoki.

- Kui mun pitää aina kuolla.

Kello raksuttaa yhä

Verkatehtaan seinästä lapset löytävät Talvisodan pommitusten jäljet. Ja tuossa vihreässä talossa asui Emma-täti, kaatoi mustaa pannukahvia, aloitti tarinansa ja tarkisti aina ikkunasta, että Verkatehtaan tornikello varmasti kävi.

Viidesluokkalainen Mikko Knuutila tarkistaa tornin kellon. Kyllä, toimii, ja on melkein ajallaan.

- Kaksi minuuttia jäljessä. No, sehän on ihan ymmärrettävää, kun se on niin vanha kello.

Työläisten asunnoista opitaan, että nykyisen ison lastenhuoneen kokoisessa tilassa saattoi asua kaksi aikuista ja neljä lasta.

Jos kuuntelee sivukorvalla oppilaiden puheita, paljastuu, että Suomen teollistumisen historia on muuttunut mielenkiintoiseksi.

- Mitä sä tykkäät tästä paikasta? Mun mielest tääl on pal hauskempaa ku koulussa. Tää on ihan siisti paikka, innostuu joku.

Kun kierros on lopussa, ei kyllästynyttä naamaa näy. - Oliko tämä sellainen kuin ajattelitte etukäteen, kysyy Eeva Turpeinen.

Mikko Knuutila viittaa. - Paljon hauskempi!

Miksi? - Tämä on niin kiinnostava.

Ja kun kysytään, kuinka monen mielestä paikka oli kiinnostavampi kuin etukäteen ajatteli, nousee melkein jokainen käsi. Koulussa asioita aiotaan vielä pureksia ja kirjoittaa juttu käynnistä.

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.