Sunnuntai 17.12.2017Raakel

Viimeiset siperiansuomalaiset valokuvina

TS/Mika Huupponen<br />Siperiansuomalainen Mari Martikainen esittelee perintö-Katekismustaan kotonaan Krasnojarskissa.
TS/Mika Huupponen
Siperiansuomalainen Mari Martikainen esittelee perintö-Katekismustaan kotonaan Krasnojarskissa.

LASSE RAITIO

- Minä itkin ja menin sinne aseman ruokalaan, minun oli niin tahto teetä. Sanoin, että jätin oman poikani pinoon. He näkivät millaisessa asteessa olen. Hän irrotti sellaisen palan teenlehtiä, kääri ne paperiin ja laittoi vettä kastrulliin ja keitti. Pani vielä kuusi piirakkaa mustikoilla mukaan ja sanoi, että mene ja muistele omaa poikaasi.

Kertoja on Mari Martikainen , yksi niistä kymmenistätuhansista inkerinsuomalaisista, jotka pakkosiirrettiin kotiseudultaan Siperiaan toisen maailmansodan aikana. Marin mies kuoli sodassa vuonna 1942, molemmat lapset kuolivat karkotusmatkalla talvella 1942. Matkalla Marille syntyi kolmas lapsi, tytär, joka kuoli kahdeksan päivän ikäisenä. Myös Marin äiti ja anoppi menehtyivät matkalla.

Mari Martikainen kertoo tarinansa valokuvaaja Mika Huupposen ja toimittaja Kalle Kirstilän kokoamassa valokuvanäyttelyssä Viimeiset siperiansuomalaiset , joka on esillä Kansainvälisessä kohtauspaikassa Vanhalla Suurtorilla. Näyttelyn kuvamateriaali on tallennettu Krasnojarskin alueella sekä lähikylissä keväällä 2003.

- Aloimme puhua Siperiasta ollessamme reportaasimatkalla Indonesiassa vuonna 2002. Innostajana oli Magnus Londenin mainio matkakirja Matka maan ääriin, joka vakuutti meidät siitä, että Siperiaan voi matkata, vaikkei venäjän kieltä taidakaan, miehet kertovat.

  Huupposen ja Kirstilän alkuperäisenä ajatuksena oli tehdä reportaasi siperialaisista lapsista ja nuorista, heidän elämästään ja tulevaisuudennäkymistään. Pari viikkoa ennen matkan alkua kävi kuitenkin ilmi, että Siperiassa on vielä paljon suomalaista syntyperää olevia ihmisiä elossa ja jopa löydettävissä.

Suurin osa näyttelyssä esiintyvistä ihmisistä on 27. maaliskuuta 1942 ns. "Elämän tietä" pitkin Laatokan yli Siperiaan karkotettuja inkerinsuomalaisia sekä heidän perheenjäseniään. Historioitsijoiden arvion mukaan 30 000 karkotetusta noin kolmannes kuoli karkotusmatkalla, monet vielä pian sen jälkeen työleireillä.

- Kaiken surun ja karmeuden keskeltä nousi esille kuitenkin sitkeys, elämänilo ja ylpeys, jonka toivomme välittyvän kuvista ja josta me nykysuomalaisetkin voisimme ottaa oppia.

- Olemme tehneet näyttelyn niin, että se oheistarinoineen sopii esim. koululuokillekin ja voi olla vaikkapa osa historianopetusta, Huupponen ja Kirstilä sanovat.

Viimeiset siperiansuomalaiset -valokuvanäyttely 29.4. 2005 asti Kansainvälisessä kohtauspaikassa, Brinkkala, Vanha Suurtori 7. Avoinna ma, ke ja pe klo 10-18, ti ja to klo 10-16.30. Vapaa pääsy.

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.