Monen bändin mies

– Aikaa löytyy tekemiselle, kun asia on itselle tarpeeksi tärkeä ja merkityksellinen, toteaa matematiikan opettaja ja muusikko Janne Kauppinen, joka soittaa ja osaksi myös laulaa ainakin neljässä eri kokoonpanossa.

Riitta Salmi
– Soittamisen kannalta Turku on vireä, täällä on tekemisen meininki. Täällä olen tavannut samanhenkisiä ihmisiä. Meillä on yhteisiä musiikillisia tavoitteita, toteaa Janne Kauppinen.
– Soittamisen kannalta Turku on vireä, täällä on tekemisen meininki. Täällä olen tavannut samanhenkisiä ihmisiä. Meillä on yhteisiä musiikillisia tavoitteita, toteaa Janne Kauppinen.

Janne Kauppinen on tunnettu monista turkulaisista bändeistä kuten Pöllöistä, The New Tigersista, Kauppilan Puutarhasta, joka coveroi Kari Peitsamoa sekä Matti Jasu & The Loos Trainista.

– Näistä aktiivisimpia kokoonpanoja ovat Pöllöt ja The New Tigers. Pöllöissä soitan kitaraa ja laulan, New Tigersissa soitan bassoa, Kauppinen kertoo.

The New Tigers julkaisi juuri kolmannen levynsä Do Xao. Helatorstain aattona bändillä on levynjulkaisukeikka Turussa Dynamossa. Kauppinen kertoo Do Xaon syntyneen hieman erilaisella prosessilla kuin bändin aikaisemmat levyt.

– Ilman kummempaa draamaa bändistä lähti rumpali juuri kun aloimme työstää uusia biisejä. Bändistä tuli kolmihenkinen. Tilanne pakotti meidät löytämään itsemme ja työtapamme uudestaan. Luovuimme tutusta ja turvallisesta. Prosessi oli lopulta luonteva ja palkitseva.

– Annoimme ideoidemme kehittyä vapaasti. Kuvainnollisesti olimme kuin matkalla. Emme jarrutelleet, vaan menimme loppuun saakka. Toivottavasti matkamme kuuluu levyltä, Kauppinen jatkaa.

Riitta Salmi

Kauppinen kertoo musiikin ja soittamisen olleen hänelle aina tärkeää. Hän oli jo varhain sitä mieltä, että hänestä tulee muusikko. Ensimmäisiä kimmokkeita muusikon uralle oli lapsena televisiosta nähty AC/DC:n musiikkivideo.

– Sellainen kitaran soittaminen teki välittömän vaikutuksen pieneen poikaan, Kauppinen hymyilee.

– Musiikki on tehokas väylä välittämään erilaisia tunteita sekä osoittamaan kuka ja mitä on ja missä. Soittamalla haluan välittää kokemiani fiiliksiä kuulijoille.

Tampereella syntynyt Kauppinen muutti Turkuun aloittaessaan yliopisto-opiskelut. Musiikin lisäksi matematiikka on aina ollut lähellä Kauppisen sydäntä.

– Rokki ja matematiikka eivät ole ilmiselvä yhdistelmä. Toisaalta molemmat ovat tärkeitä välineitä ympärillä olevan maailman kokemiseen ja ymmärtämiseen. Musiikissa on myös matematiikkaa.

Opiskelun, työn ja soittamisen vuoksi Kauppinen määrittelee Turun hienoksi ja tärkeäksi kaupungiksi.

– Soittamisen kannalta Turku on vireä, täällä on tekemisen meininki. Täällä olen tavannut samanhenkisiä ihmisiä. Meillä on yhteisiä musiikillisia tavoitteita. Keikkapaikkana Dynamo on yksi suosikeistani, ja onhan täällä ehkä Suomen parhaimmat festivaalit, Ilmiö-festarit.

Yhdeksi musiikilliseksi vaikuttajakseen ja esikuvakseen Kauppinen mainitsee Neil Youngin. Youngissa häntä kiehtoo muusikon kokonaisvaltaisuus ja ainutlaatuinen kitarasoundi.

– Young on kehittänyt oman tyylin. Hän on tekemisessään mukana koko sydämellään. On hienoa, että vaikka mies on jo yli 70-vuotias, hän haastaa edelleen itsensä olemaan aktiivinen ja kehittymään.

– Artistissa on tärkeää, että hän on valmis kulkemaan tien loppuun saakka. Arvostan Youngissa myös sitä, että hän nostaa esille luonnonsuojelua.

Muutenkin Kauppisen soittolistalla on enemmän klassikoita. Hän naurahtaa tilastojensa jo kadonneen, mutta veikkaus on, että ahkerimmin kuuntelussa ovat The Beatlesin The White Album sekä Black Sabbathin esikoislevy Black Sabbath.

– Musiikillisesti näihin aikoihin tehtiin hyviä juttuja. Ei minulla ole mitään uutta musiikkia vastaan. En halua olla jäärä ja todeta, että aikaisemmin kaikki oli paremmin. Ehkä en ehdi tutustua tarpeeksi uuteen musiikkiin, ja hyllyssäni on jo hyvä kokoelma.

– Uudemmasta tuotannosta kuuntelussani on esimerkiksi kotimaiset Burning Hearts ja Itä-Hollola Installaatio sekä yhdysvaltalainen Ty Segall.

Äänentoistoltaan Kauppinen toteaa vinyylin olevan selkeästi paras.

– Vinyyli on siinäkin mielessä hyvä formaatti, että se tavallaan pakottaa keskittymään kuunteluun. Kun vinyyli pyörii, sitä ei niin helposti mene sörkkimään ja vaihtamana toiseen kappaleeseen tai levyyn.

– Eri tilanteisiin kuitenkin sopii eri kuunteluväylät. Työmatkalla voin hyvin kuunnella musiikkia älypuhelimella. Spotifyta en kuitenkaan ole ladannut käyttöön.

Kirjoita uusi viesti



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.

Monenlaista paremmuutta
Vinyylilevyjen äänen paremmuus on luonnollisesti mielipidekysymys, mutta monet hyvistä alkuperäistallenteista digitoidut, CD-muodossa julkaistut äänitteet todistavat kyllä selvästi digitaalitallenteiden paremmuudesta.

Jos vinyylilevyn alusta löytyvän kappaleen toistolaadun katsotaan olevan hyvä, niin viimeisen kappaleen laatu ei enää yllä samalle tasolle. Tämä selittyy sillä, että vakiokierrosnopeudella pyörivällä LP-levyllä toistoneula kulkee sekunnissa huomattavasti lyhyemmän matkan levyn keskustan lähellä kuin saman levyn ulkolaidalla. Käytännössä tämä merkitsee sitä, että korkeiden äänien toisto heikkenee väistämättä kuljettaessa lähemmäs levyn keskiötä.

Toinen, monissa testeissä todeksi näytetty asia on se, että LP-levyille tallennetut matalat äänet ovat suorastaan surkeita verrattuna samasta, hyvästä alkuperäisäänitteestä tehtyyn digitaaliseen tallenteeseen. Esimerkiksi jonkin Bösendorfer Imperial-flyygelin ääni kuulostaa jotenkin vajavaiselta, jos se toistettaisiin LP-levyltä. CD-levyltä toistettuna saman flyygelin tuottamat matalat äänet kuulostavat uskottavilta, kunhan vain äänentoistoketjun muut osat (vahvistin ja kaiuttimet) kykenevät toistamaan flyygelin mahtavien bassojen jyrinän säröittä.
Kirjoita vastaus viestiin



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.

Tee ilmoitus sopimattomasta viestistä

Ilmoituksesi on siirtynyt käsittelyyn.
Virhe ilmoituksen lähetyksessä.