Lauantai 16.12.2017Auli, Aulikki, Aada

Kolumni: Käsin tehty joulu

Riitta Salmi

Luostarinmäen käsityöläismuseossa on parasta aikaa esillä Suomalaista joulunviettoa sadan vuoden ajalta -näyttely, jossa kurkistetaan Suomi 100 -juhlavuoden kunniaksi suomalaisen joulunvieton historiaan. Näyttelyssä kerrotaan myös joululahjojen antamisen perinteestä.

Näyttelystä käy ilmi, että perhepiirissä lahjoja alettiin ensin antaa kartanoissa ja pappiloissa ja niistä tapa levisi talonpoikaiskulttuuriin. Entisajan maanviljelyskulttuurissa joululahja oli usein ylimääräinen ruoka- tai leipäannos. Aluksi kaikki lahjat, kuten puusta veistetyt sukset ja lelut, valmistettiin itse.

Lapsuudessani itsetehtyjä lahjoja ei yleisesti juurikaan arvostettu. Elettiin taloudellista nousukautta, ihmisillä oli rahaa enemmän kuin koskaan ja kaupoissa riitti ostettavaa. 1980-luku oli ensimmäinen vuosikymmen Suomessa, kun kaikenlaisia ihmelaitteita oli varaa ostaa ihan tavallisella työläisperheelläkin. Oli leipä- ja jäätelökonetta, vohvelirautaa, munankeitintä ja korvalappustereoita. Lasten joululahjoista paljastui c-kasetteja, Trivial Pursuit - ja Afrikan tähti -pelejä, barbeja ja My Little poneja. Niiden rinnalla pehmeistä paketeista esiin revityt mummon kutomat lapaset ja villasukat tuntuivat tylsiltä. Osittain myös siksi, että itse käsin tehdyt lahjat olivat ihan out.

Viime vuosina kaikenlaisesta kotoilusta, hyggeilystä ja itse tekemisestä on tullut taas suosittua. Itsetehdyt – tai ainakin käsintehdyt – lahjatkin ovat tehneet paluun. Käsillä tekemisen arvostus on noussut ja joulupaketeista löytyykin yhä enemmän itse neulottuja pipoja, lapasia ja villasukkia sekä joulumyyjäisistä hankittuja paikallisten muotoilijoiden käsin valmistamia tuotteita. Joulupöytään ja kylään tuliaisiksi viedään itse leivottuja leipiä ja joululeivonnaisia.

Yksi asia ei kuitenkaan ole muuttunut. Käsin tehdyt lahjat taitavat edelleen ilahduttaa enemmän aikuisia kuin lapsia. Voin kuvitella, mikä pettymys paistaisikaan omien lasten kasvoilta, kun paketeista ei paljastuisikaan toivelahjoja: legoja, kirjoja, pelejä, kiiluvasilmäisiä pehmoleluja ja kuulokkeita, vaan äidin, mamman ja bonusmummin neulomia ja ompelemia vaatteita ja asusteita. Toivon kuitenkin, että itsetehdyn joulukalenterin, koristeiden, pipareiden ja lahjojen kautta saan välitettyä lapsille tärkeää ja hienoa käsin tekemisen perinnettä, jota he voivat jatkaa tai ainakin muistella sitten vanhempina.

Anu Välilä

Kirjoittaja on toimittaja.

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.