Kolumni: Meluherkkien kesä
Kun pienenä vietin kesälomaa isovanhempien luona, papan kammarin suljettu ovi oli merkki. Silloin piti pysyä vaiti. Oven takana istui pappa, joka poltti piippua kiikkustuolissaan ja vaati täydellistä hiljaisuutta kaikilta. Ei tömistelyä, ei kovaäänisiä leikkejä, ei ovien paiskomista.
Kului vuosia, ennen kuin opin näkemään asiat sodan traumatisoiman papan näkökulmasta.
Olen itsekin niitä ihmisiä, jotka tarvitsevat hiljaisuutta. Mutta toisin kuin papalla, minulla on aina ollut vaihtoehtoja. Kun lähden kävelylle, kaihdan äänekkäimpiä katuja. Kotona suljen radion ja television. Huokaisen helpotuksesta, kun pääsen kesäisestä kaupungista mökille. Siellä rakennustyömaan nosturin hurina vaihtuu tuulen suhinaan ja jalkapallo-otteluiden kannustuslaulut lintujen liverrykseen.
En ole harmeineni yksin. Nykyään niin moni ihminen altistuu tahtomattaan kaikenlaiselle mekkalalle, että puhutaan melusaasteesta. Lähes miljoona suomalaista altistuu Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan esimerkiksi liikennemelulle, joka ylittää haitallisena pidetyn 55 desibelin rajan.
Liika meteli aiheuttaa ihmiselle stressireaktion, joka nostaa sydämen sykettä ja verenpainetta. Se voi viedä yöunet ja jopa horjuttaa henkistä hyvinvointia. Yhdysvaltalaiset tutkijat ovat todenneet, että melusaaste heikentää nykyään jo villieläintenkin mahdollisuuksia elää, metsästää ravintoa ja lisääntyä.
Jotkut ihmisistä reagoivat meluun vielä helpommin kuin toiset ja tottuvat siihen huonommin. Heidän terveyttään meteli voi heikentää kaikkein voimakkaimmin. Jotkut on jopa erityisherkkiä. Yhdysvaltalaisen psykologian tohtorin Elaine Aronin mukaan tällaiset ihmiset kuormittuvat kuuloaistimusten ohella muistakin liiallista aistimuksista poikkeuksellisen paljon.
Ääniherkkyys on osin perinnöllistä. Usein se myös pahenee ikääntymisen myötä. Kenties minusta on tulossa kuin pappani. Ei, ei sittenkään.
Minun rajojani koettelevat kerran kesässä pauhaavat musiikkifestarit, papan aikana rajoilla pauhasivat isommat voimat.
Minulla on vapaus paeta mökille, papan oli pysyttävä rintamalla.
Minä voin valittaa ympäristönsuojeluviranomaisille, pappa vain perheelleen.
Minä elän erityisherkkyyksien kulta-aikaa, papan nuoruudessa minua olisi haukuttu hermoheikoksi.
Edesmennyt pappani ja minä, me meluherkät, elimme täysin erilaiset elämät.
Kirsi Saivosalmi
Kirjoittaja on toimittaja.
