Maanantai 23.10.2017Severi

Pieni Bhutan pitää onnellisuutta
kansan kehityspolitiikan mittana

TS/Ilona Leskinen<br />Pojalla ja naamioituneella hahmolla on perinteiset asut. Bhutan on köyhä, mutta yrittää yhdistää onnellisuuden ja kehityksen.
TS/Ilona Leskinen
Pojalla ja naamioituneella hahmolla on perinteiset asut. Bhutan on köyhä, mutta yrittää yhdistää onnellisuuden ja kehityksen.

ILONA LESKINEN

Kaikki alkoi 30 vuotta sitten kun Bhutanin nykyinen kuningas Gyalpo Jigme Singye Wangchuck havahtui ajatukseen, että valtion kehitystä ei voida mitata ainoastaan rahallisin määrein. Hänen mielestä kehitystä piti mitata sellaisilla tekijöillä, jotka vaikuttavat suoraan tai epäsuoraan kansalaisten onnellisuuteen.

Bhutan on maailman ainoa jäljellä oleva mahajana-buddhalainen kuningaskunta Himalajan vuoristossa, pieni maa kahden jättiläismäisvaltion Intian ja Kiinan välissä.

Maa on monella tavalla ainutlaatuinen. Hallitus perii turisteilta 200 dollarin päivämaksun, kieltää kansalaisiltaan tupakan oston ja myynnin, antaa sakot jokaiselle paikalliselle, joka ei käytä maan virallista perinteistä hameasua virka-aikana ja uskoo edelleen, että kansan onnellisuus Gross National Happines on parempi kehityksen mittari kuin muualla maailmassa kehityksen mittarina käytetty bruttokansantuote Gross Development Product .

Kuningas kehitti ja lanseerasi kehitysindeksin nimeltä onnellisuusindeksi, joka ottaa kansakunnan kehityksen mittaamisessa huomioon - kestävän taloudellisen kasvun lisäksi - inhimillisen onnellisuuden perustana pidettyjä asioita: ympäristönsuojelun, perinteisen kulttuurin varjelemisen, hyvän hallinnon kehittämisen ja niiden kautta saavutetun tyytyväisyyden ja henkisen kasvun. Onnellisuusindeksin mukaan kansakunnan hyvinvointi riippuu taloudellisen kasvun lisäksi kolmesta muusta peruspilarista: monimuotoisesta ekosysteemistä sekä sosiaalisista ja poliittisista olosuhteista. Maan hallituksen mukaan tällaiset tekijät ovat länsimaissa käytettyä bruttokansantuotetta inhimillisempi ja kokonaisvaltaisempi kehityksen mittarin.

Kuningas ja luonto ovat aina oikeassa

Kuten Bhutanissa on tapana sanoa: kuningas ja luonto ovat aina oikeassa. On oletettavaa, että Bhutanin koko valtaapitävä koneisto seisoo tukevasti kuninkaan ja hänen kehittämänsä onnellisuusindeksin takana.

Maan entisen pääministerin, nykyisen kulttuuriministeri Lyonpo Jigmi Thinleyn mukaan nykyaikaiset, pääasiassa länsimaissa käytetyt kehityksen ja taloudellisen kasvun paradigmat ovat vääristyneitä eivätkä pidemmällä tähtäimellä ole yhtä rationaalisia ja inhimillisiä kuin Bhutanissa käytetty, inhimillisen kokonaisuuden kirjon huomioon ottava onnellisuusindeksi.

Kehittyneet maat ovat ministerin mukaan osoittaneet selkeästi, että loputon rahanperässä juoksu ja vallalla oleva kulutushysteria eivät tuo mukanaan todellista, pysyvää onnellisuutta. Todisteena tästä hän pitää sitä, että vaikka teollisuusmaissa tulotaso on viimeisten 50 vuoden aikana kasvanut moninkertaisesti, ihmisten onnellisuusaste on pysynyt samana tai, jopa laskenut.

Thinleyn mielestä taloudellinen kasvu ei tee ihmistä onnelliseksi, vaan se uhkaa hitaasti tuhota koko elävän ympäristömme ja sitä kautta tekee meistä kaikista pitkällä tähtäimellä onnettomia.

Vaikka Bhutanin poliittiset linjaukset ja ohjelmat nojaavat tiukasti onnellisuusindeksin neljään pilariin, indeksiä ei ole, kuten ei niin monia muitakaan Bhutanissa käytettyjä kehityksen mittareita, Vuosituhattavoitteiden mittaus mukaan lukien, vielä täysin pystytty operationaalisoimaan. Tosiseikka onkin, että ennen kuin käsitteelle saadaan selkeä universaalinen poliittinen viitekehys ja kulttuurisidonnainen analysointimekanismi, sen tehokas hyödyntäminen käytännössä on vaikeaa.

Kehittymätön maa on kehittymässä

Mutta kysyä pitää, kuinka pitkälle tavalliset bhutanilaiset ovat tietoisia omasta ainutlaatuisesta kehitysindeksistään ja ovatko he onnellisempia kuin muut kansat. Onhan heidän yhteiskuntapolitiikkansa pääpaino, ainakin näennäisesti, yhteisen hyvän ja kansalaisten onnellisuuden tavoittelemisessa.

Jos asiaa tarkastellaan vertailevasta ja suhteellisesta näkökulmasta, on uskottavissa, että vastaus onnellisuuskysymykseen on kyllä. Bhutan on kehittymässä kovaa vauhtia. On luonnollista, että ihmiset ovat onnellisia, jos syrjäiseen kylään saadaan sähkö tai että ihmisten ei tarvitse ennen aikojaan kuolla asunnossa leijailevan hiilimonoksidin aiheuttamiin keuhkosairauksiin.

Onnellisuus kasvaa todennäköisesti myös, jos kylän lähettyville saadaan kunnollinen tie, jottei ihmisten tarvitse kävellä kokonaista päivää päästäkseen lähimpään kauppaan, tai jos oma lapsi säilyy hengissä synnytyksestä, koska naapurikylään on rakennettu kotisynnytykset historiaan jättävä sairaala.

Kun puhutaan onnellisuudesta ja siitä mikä tuottaa eri yksilöille onnellisuuden tunteen, kysymys on pitkälti myös ihmisen omasta suhtautumistavasta asioihin. Koska buddhalaisen filosofian mukaan pakkomielle materiaan vie väistämättä ahneuteen ja pettymyksiin, bhutanilaiset tyytyvät vähempään ja ovat mahdollisesti myös tästä syystä onnellisia.

Bhutan on yksi maailman kehittymättömimmistä valtioista. Ilmassa on kuitenkin olemassa merkkejä siitä, ettei maa pysy kehittymättömänä enää kauan; ei ainakaan jos asiaa tarkastellaan bruttokansatuotteen näkökulmasta.

Köyhyys ei ole vähentynyt

Uusien, Intian rahoittamien valtavien vesivoimaloiden ansioista Bhutanin tulotaso tulee lähivuosien aikana nousemaan moninkertaiseksi, jopa niin paljon, että on spekuloitu, voidaanko Bhutania enää joidenkin vuosien kuluttua laskea kehitysmaiden joukkoon.

Valitettavasti on myös ennustettu, että vaikka valtion tulotaso moninkertaistuu, köyhyys ei tule laskemaan ja tuloerot köyhien ja rikkaiden välillä kasvavat entisestään.

Bhutan on nyt näytön paikan edessä. Pystyykö maa kanavoimaan kasvavan bruttokansantuotteensa hedelmät siten, että rahallisesta hyvinvoinnista pääsevät epäsuorasti osalliseksi myös se 32 prosenttia kansasta, joka elää tällä hetkellä absoluuttisessa köyhyydessä, alle yhdellä Yhdysvaltain dollarilla päivässä, vai meneekö Bhutan mukaan sen itsensä kiroamaan kehitysmalliin, jossa raha dominoi allensa inhimillisen kehityksen välttämättömät tekijät.

Kirjoittaja toimii Bhutanissa YK:n kehitysohjelman UNDP:n köyhyysasiantuntijana.

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.