Nuorisopsykiatrisessa osastohoidossa olevat nuoret ehdottivat monia parannuksia ja vaihtoehtoja sitomiselle. Siksi heidät tulee jatkossa ottaa mukaan kehitettäessä osastohoidossa ilmenevän aggression hallintamenetelmiä.

Tämä tulee esiin THM Anja Hottisen väitöskirjatutkimuksessa, jossa tutkittiin rajoitetoimia, erityisesti sitomista, nuorisopsykiatrisessa hoitotyössä.

Hottisen väitöstutkimus on ensimmäinen Suomessa toteutettu nuoriin kohdistuva rajoitetoimien tutkimus. Se toteutettiin yhden suuren eteläsuomalaisen sairaanhoitopiirin nuorisopsykiatrisilla osastoilla. Näillä osastoilla hoidetaan 13–17-vuotiaita nuoria, joilla on vakavia mielenterveysongelmia.

Rajoitetoimia tutkittiin nuorten, lääkäreiden ja hoitajien näkökulmasta, sekä tutkimalla yhden vuoden sitomistilanteita. Sitominen tarkoittaa nuoren sitomista vöillä kiinni vuoteeseen, jolloin hänen vierellään on aina hoitaja häntä varten. Sitomisen käyttö on säädetty mielenterveyslaissa.

Hottisen tutkimus osoitti, että hoitajat ja lääkärit suhtautuvat myönteisemmin rajoitetoimiin kuin nuoret. Sitomisia oli paljon ja ne olivat myös ajallisesti pitkiä. Nuoret näkivät sitomisissa sekä hyötyjä että haittoja pitäen niitä kuitenkin rangaistuksina. He pitivät sitomista tarpeellisena toimenpiteenä nuorisopsykiatrisessa osastohoidossa potilaiden väkivaltaisen käyttäytymisen johdosta.

Uusia toimintatapoja tulee nopeasti kehittää nuorten väkivaltaisen käyttäytymisen käsittelemiseksi nuorisopsykiatrisessa osastohoidossa, Hottinen toteaa.

Nuoret tulee ottaa mukaan potilaslähtöisten toimintatapojen kehittämistyöhön. Myös johdon tukea ja ohjausta tarvitaan muutoksen toteutuksessa. Parhaiten tämä tapahtuu systemaattisesti ja tavoitteellisesti etenevän kehittämistyön avulla.

Ensimmäinen helmikuuta esitetään Turun yliopistossa julkisesti tarkastettavaksi terveydenhuollon maisteri Anja Armi Kaarina Hottisen väitöskirja ”Containment measures in adolescent psychiatric care, focus on mechanical restraint” (Rajoitetoimet, erityisesti sitominen, nuorisopsykiatrisessa hoitotyössä).

Virallisena vastaväittäjänä toimii professori emerita Sirpa Janhonen Oulun yliopistosta ja kustoksena professori Maritta Välimäki.

TS