Tiistai 28.3.2017Armas

Kommentti: Kaappaako feministipuolue vihreitä, vasureita vai demarinaisia?

Timo Jerkku
Arkistokuva
Arkistokuva

Harva muistaa, että vuoden 1970 eduskuntavaaleissa oli ehdolla ryhmittymä nimeltä Yrittäjäpuolue. Se sai 248 ääntä. Yrittäjät taisivat äänestää kokoomusta, jonka suuri nousu alkoi juuri tuolloin.

Vuonna 1985 perustetulle Eläkeläisten puolueelle kävi jo vähän paremmin. Enimmillään 35 000 ääneen yltänyt saalis ei toki riittänyt eduskuntaan.

Myöhemmin eläkeläisten puolueeksi on pilkattu ukkoutuvaa Sdp:tä. Kehitysmaiden hädän indeksitoverien edunvalvontaan vaihtanut Kimmo Kiljunen aikoo siitä sellaisen tehdäkin.

Ensimmäinen naisten puolue rekisteröitiin jo 1989. Se kahmi enimmillään vajaat 13 000 ääntä. Elintilan söivät vihreät.

Uusimpia yrittäjiä ennakkotapaukset eivät hirvitä, ja hyvä niin. Mikään puoluejärjestelmä ei liene ikuinen, vaikka omamme valtion puoluetuella 1967 tehokkaasti sementoitiinkin.

Mielenkiintoisin kysymys ei silti ole, kuinka monta kansanedustajaa uusi Feministinen puolue saa vai saako yhtään. Kiintoisinta on, keneltä äänet ovat pois. Villi arvaus on vihreiltä ja Vasemmistoliitolta – ehkä demareiltakin, jos nykymeno jatkuu.

Keskustan emännät ovat hyvässä turvassa. Maalaisliiton Feministit ry tuo ajatuksena mieleen Amerikan-klassikon Gay Republicans. Näkemykset kotihoidon tuesta, kasvisruokapäivistä, turkistarhauksesta ja pinkkiin puetuista poikalapsista eivät taida kohdata.

Kokoomusta taas kannattelee miehekäs charmi. Puheenjohtaja Petteri Orpo (kok) valittiin Eeva-lehden elokuisessa lukijaäänestyksessä Suomen seksikkäimmäksi urooksi. Orpo-parka oli kiusaantunut, ja muut hymähtelivät, kunnes Ylelle mielipidemittauksia laativan Taloustutkimuksen edustaja laukaisi uutispommin. Kokoomuksen nyt lähes kahdella prosenttiyksiköllä noussut kannatus on kasvanut nimenomaan naisten parissa.

Menneinä vuosikymmeninä vastaavia ei tilastoitu, mutta ilmiö lienee tuttu niin Urho Kekkoselle, Harri Holkerille kuin Paavo Aitiollekin. Jopa syntisen kauniiksi mieheksi mainittu Osmo Kock (kom) liimautti vaalimainoksensakin aina naisvaltaisten työpaikkojen liepeille.

Veteraanipolitrukkien mukaan lääkärit ja opettajat saavat automaattisesti ääniä pelkällä ammatillaan. Liittyyköhän siihen auktoriteettiuskon ohella univormufantasioita?

Sattuman oikusta tilanne on nyt kutkuttavimmillaan juuri turkulaisten johtamissa puolueissa. Ville Niinistön (vihr) amok-juoksu vasemmalle ja korkeakoulumaailman pettymys kokoomukseen nostivat kannatusluvut huippuunsa, mutta katto näyttää ainakin toistaiseksi tulleen vastaan.

Vihreiden oletettiin menettävän äänestäjiä Vasemmistoliitolle jahka sen johtoon nousisi Li Andersson (vas). Uutuuden viehätys vaikuttaa kuitenkin haihtuneen jo matkalla tehtävään.

Eräs demariveteraani tuskaili pari vuotta sitten tv-keskustelujen logiikkaa. Oikeiston vastapooliksi ei enää perinteiseen tapaan otettu demaria, vaan aina sama Vasemmistoliiton riviedustaja. Hän oli nuori nainen, ja se riitti.

Vasemmistoliitto kaupitteli itsestään yleisemminkin mielikuvaa koko poliittisena vasemmistona. Sana liitto putoaa nimestä aina, kun silmä välttää. Se lentänee aikanaan tienposkeen kommunismin ja kansandemokratian kaveriksi.

Sdp on seurannut identiteettivarkautta vierestä neuvottomana. Osa on salaa tyytyväisiäkin, jos ei tarvitsekaan nousta krapulassa vappumarssille.

Kohtalonkysymys on nyt sukupuoli. Kukka- ja palestiinalaishuiveistaan kuulu Sdp:n tiedostavampi siipi ei ole antanut anteeksi duunarimiehille Jutta Urpilaisen brutusmaista kohtelua. Urpilaisen itsensä kieltäydyttyä ja Tytti Tuppuraisen päätettyä vielä odotella aikaansa kostoretkeä johtamaan hyväksyttiin pitkin hampain Antti Lindtman.

Kruununprinssin tekniikkavalmentaja Eero Heinäluoma kantaa puheenjohtaja Antti Rinteelle kaunaa syistä, joita ei täysin tiedetä. Taustathan tässä eivät riitele.

Rinne oli jo kanveesissa, kun LM:n mielipidetiedustelu kertoi puolueväen niukan enemmistön häntä yhä tukevan. Seuraavaksi lukua otti Lindtman, kun mediaan vuoti tieto puheenvuorojen junailusta eduskuntasalissa. Niin sanottuja Sorsan poikia taitaa naurattaa. Suosikkijärjestelmähän on lasten leikkiä 1970- ja 1980-lukuun verrattuna.

Jos Rinteen kaataminen epäonnistuu, horjuuko demarinaisten puolueuskollisuus? Monella se on jo äidinmaidossa imettyä.

Feministisellä puolueella saattaa olla edeltäjiään otollisempi ajoitus. Ainakin se kaapannee hajaääniä yliopistokaupunkien vihreiltä ja vasemmistoliittolaisilta.

Jos vaalitunnuksen keksiminen tuottaa tuskaa, tarjoan seuraavaa: Sukupuolineutraalius pois politiikasta!

Hannu Miettunen