Maanantai 18.12.2017Aapo, Aappo, Rami

Polvivammasta toipunut Petra Olli on kiitollinen, että voi urheilla täysipäiväisesti

Timo Aalto
Petra Olli haastateltavana Kuortaneella 28. marraskuuta.
Petra Olli haastateltavana Kuortaneella 28. marraskuuta.

Painija Petra Ollille viime puolitoista vuotta on ollut rankkaa aikaa. Rio de Janeiron olympiapettymys, polvivamma sekä karusti päättyneet alle 23-vuotiaiden MM-painit eivät silti lannista pohjalaista.

Ollin viimeiset nuorten arvokisat päättyivät toissa viikolla kahteen tappioon MM-molskilla. Vaikka pettymys oli suuri, jatkoi lappajärveläinen täysipainoista harjoittelua jo pari päivää kisojen jälkeen.

– Nyt ei tullut vastenmielistä oloa painia kohtaan kuten Rion jälkeen. Vaikka tappiot kirpaisivat, olivat ne polvivamman jälkeen jollain tavalla ymmärrettävämpiä kuin olympialaisissa, Olli pohtii.

Hyvää kisoissa oli Ollin mukaan se, että oikea polvi kesti huhtikuisen sivusiteen repeämisen jälkeen täysipainoisen painin.

– Suurin syy tappioihin lienee kisatuntuman puute. Nämä olivat ensimmäiset viralliset otteluni loukkaantumisen jälkeen. On myös sanottava, että jännitin ennen kisoja jopa tavallista enemmän.

– Vaikka tappiot tulivat, täytyi minun silti tehdä jotain oikeinkin. Näin voi päätellä siitä, että valmentajani Ahto Raska löysi otteluistani jopa enemmän positiivista kuin voittojen tullessa.

Mennyt kesä oli Ollille rankka, sillä polvivamman vuoksi jäivät väliin niin EM- kuin MM-kisatkin. Ajatukset olivat alakuloisia painijan toipuessa leikkauksesta kotonaan Lappajärvellä.

– Itku tuli monta kertaa, sillä urheilija ei halua makailla puolirampana sohvalla. Tilanne oli kuitenkin mikä oli, pyrin vain edistämään kuntoutumistani mahdollisemman hyvin.

Olli ei pitänyt kauan polvessaan siihen laitettua tukilastaa.

– Sen olisi pitänyt olla paikoillaan pari viikkoa, mutta otin sen pois jo vuorokauden kotonaolon jälkeen. Se oli välttämätöntä, sillä en olisi mahtunut vessaan jalka ojossa. Vaikka asia jo nyt hymyilyttää, oli nauru tuolloin kaukana.

Olli kokee vaikeuksien vahvistaneen häntä. Myös asioiden arvostus on muuttunut.

– Olen entistäkin kiitollisempi, että voin keskittyä urheiluun täysipäiväisesti, se ei ole Suomessa todellakaan mikään itsestäänselvyys. Olen myös todella iloinen ihmisistä, jotka ovat olleet aidosti tukenani, hän sanoo.

– En kuitenkaan ymmärrä sohvan pohjalta tuopin takaa kumpuavaa narinaa, missä kerrotaan, mitä pitäisi tehdä. Vaikka on luonnollista saada monenlaisia kommentteja, minulle merkitsevät eniten lähipiiristä tulevat näkemykset.

Kirjoita uusi viesti



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.

Marisijatkin maksaa omalla tavallaan
Lähipiiri on tottakai tärkein urheilijalle. Sohvalla marisijatkin ovat urheilun maksajia omalla tavallaan, mitä nämä urheilijat eivät itse tiedosta. Nimittäin verorahoistakin maksetaan urheilua ja näistä sohvalla marisijoista osa käy myös itse paikanpäällä katsomassa urheilua jopa painia ja maksavat siitä lipunhinnan, minä esim. kohta maksanut 50 v lipunhinnan niin painikilpailuihin, kuin muihinkin urheilu tapahtumiin, kun kuulun niihin joiden mielestä urheilu on parasta paikanpäällä. Eikä tämä kirjoitus tarkoittanut, että urheilijoiden tarvitsee jokaista marinaa kuunnella vaan toivomus ajatuksesta ymmärtää, mistä rahat tulee pienemmille lajiliitoille, että pysyvät hengissä ja pystyvät kilpailemaan kansainvälisesti niinkin kovassa lajissa, kuin esim. painissa. Eli marisijatkin maksaa, että urheilijat saa urheilla ja tehdä unelmaansa. Tämäkin kannanotto oli enempi yleinen, kuin koski Petra Ollin kommenttia.
Kirjoita vastaus viestiin



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.

Tee ilmoitus sopimattomasta viestistä

Ilmoituksesi on siirtynyt käsittelyyn.
Virhe ilmoituksen lähetyksessä.