Lauantai 22.7.2017Leena, Lenita, Leeni, Matleena

Itämaiset kamppailulajit lumoavat harrastajansa

TS/Jori Liimatainen<br />Taekwondo on Tiia Majaluoman (vas.) ja Kristiina Wikmanin harrastus.
TS/Jori Liimatainen
Taekwondo on Tiia Majaluoman (vas.) ja Kristiina Wikmanin harrastus.

MARIA LEHTOVAARA

Jo kymmenet tuhannet suomalaiset ovat löytäneet oman liikunta- tai urheilulajinsa itämailta. Lähinnä kaukoidästä saapuneet itsepuolustus- ja kamppailulajit tuntuvat lähes lumonneen monet suomalaiset. Vetovoiman syitä alan harrastajat löytävät lukuisia.

- Joku hakee hyvää liikuntaa, joku haluaa parantaa itsepuolustustaitojaan, joku taas haluaa kilpailla, luettelee taekwondosta oman lajinsa löytänyt Jarkko Mäkinen.

Aikidoa yli kymmenen vuotta harrastanut Kari Janhunen nauttii siitä, että tylsyys ei iske vuosienkaan treenaamisen jälkeen.

- Ainainen yllätyksellisyys viehättää. Samoin se, että aina on jotain uutta opittavaa, Janhunen perustelee.

Haastavuus ja uuden oppiminen tuntuvat viehättävän lajissa kuin lajissa.

- Oppimisen eteen pitää tehdä töitä, kuvailee pari kertaa viikossa taekwondoa treenaava Tiia Majaluoma ja saa tukea harjoituskaveriltaan Kristiina Wikmanilta.

- Tässä voi koko ajan kilpailla itsensä kanssa, Wikman toteaa.

Tarkkoja harrastajamääriä on hankala saada, sillä lajiliittoja on monia ja uusia lajeja tulee edelleenkin mukaan lähes jatkuvasti.

- Vaikea arvioida. Isoissa lajeissa harrastajia on yli 10 000, mutta pienemmissä muutamia satoja. Tässä suhteessa lajit ovat todella erilaisia, pyörittelee useita eri lajeja Turussa opettava Kaj Westersund.

Valtakunnallisen keskusjärjestön SLU:n tilastojen mukaan esimerkiksi judoliitossa on jäseniä noin 13 000 ja kahdessa eri taekwondoliitossa yhteensä reilut 11 000. Turkulaisissa seuroissa tilanne on samansuuntainen. Taekwondo- ja karateseura Budokwai oli viime vuoden suurin seura yli 500 jäsenellään.

Lajeja erottavia ja yhdistäviä tekijöitä on monia. Aihepiiriin oman harrastuksensa aikidon kautta tutustunut turkulainen uskontotieteilijä Tuomas Martikainen löytää kaksi tekijää, joiden kautta lajeja voi erotella.

- Vedenjakajia on oikeastaan kaksi. Ensinnäkin suhtautuminen alkuperäiseen kulttuuriin, mikä toisissa on tärkeää, toiset ottavat etäisyyttä, Martikainen kertoo.

- Toinen on suhtautuminen kilpailuun. Osassa lajeista ajatellaan, että kilpailu vääristää perimmäisiä motiiveja ja johtaa harjoittelun väärille poluille. Toisten mielestä se taas on hyvinkin keskeistä.

Olympiakisoihin asti ovat yltäneet judo ja taekwondo. Perinteinen kilpalaji on myös esimerkiksi karate. Kaikissa lajeissa huippu-urheilijoiden määrä kalpenee kuitenkin harrastajajoukon rinnalla. Näin on Turussa käynyt etenkin judolle ja karatelle.

- Kilpakarate on viime vuosina kärsinyt, mutta kuntokarate on pärjännyt lajien puristuksessa paremmin, kuvailee karateopettaja Ilpo Jalamo.

Taekwondo sen sijaan vetää harrastajien lisäksi salille myös aktiivisia kilpailijoita. Esimerkiksi liikesarjakilpailusta turkulaisella Krista Mäkisellä on viime kesältä EM-hopeaa.

Vastustajaa kunnioitetaan

Oli kyse kilpailusta tai harrastuksesta, lajeja yhdistävä tekijäkin löytyy. Siinä lähestytään itsepuolustus- ja kamppailulajien synnyn syytä.

- On olemassa hyökkäystä ja puolustusta eli reagointia hyökkäykseen. Tekniikoita on sitten monia, toteaa Jarkko Mäkinen, taekwondon maajoukkuevalmentaja ja kilpailija.

Vanhimpien lajien taustalta löytyykin poikkeuksetta tosielämässä tarvittuja taitoja. Niin japanilaiset samurait kuin Filippiinien viidakoissa eläneet kansat tarvitsivat harjoitusta taistelutilanteiden varalta.

- Piti selvitä hengissä, kiteyttää Westersund.

Vaikka tätä kautta kehittyneet lajit korostavat itsepuolustus- ja kamppailutaitoja, lajit painottavat myös vastustajan kunniottamista. Perinteiset itämaiset lajit ovatkin kaukana väkivallan lietsonnasta.

- Voin puhua vain omasta puolestani, mutta mitä enemmän ja kauemmin olen näitä treenannut, sitä enemmän inhoan tarpeetonta väkivaltaa, Westersund korostaa.

Monissa lajeissa vastustajan kunnioittaminen lähentelee jonkinlaista ideologiaa.

- Toista kunnioitetaan. Sitä kautta tulee kaikki muu, kiteyttää aikidoa harrastava Janhunen.

Kamppailulajien harrastajat tietävät myös tarkkaan, missä taitoja voi käyttää - toisin sanoen harjoitussalilla tai kilpa-areenoilla. He myös tietävät, miksi niitä ei tule käyttää missään muualla.

- On jokaisen oma valinta, mitä osaamillaan tekniikoilla tekee. Ei todellakaan ole yleistä, että näillä taidoilla tehtäisiin mitään väärää, Mäkinen toteaa.

Mäkinen kumoaa myös sen käsityksen, että lajit olisivat harrastajilleen vaarallisia. Loukkaantumisriski kasvaa kilpailutilanteessa, mutta on harjoituksissa pieni.

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.