– Liian kiltti ihminen voi harjoittaa tietoisesti jämäkkyyttään, jyräävä persoona muiden huomioimista, psykologi Tony Dunderfelt suosittaa.
Käyttäytymisensä särmiä voi aina hioa
Temperamenttierot plussaa parisuhteessa
Turun Sanomat 7.12 2009 01:30:05
Psykologi Tony Dunderfeltin mukaan suomalaiset naiset ovat temperamentiltaan lähtökohtaisesti ulospäinsuuntautuneita ekstrovertteja ja miehet sisäänpäinkääntyneitä introvertteja.
Jos asetelma neljän seinän sisäpuolella on tämä, miten pariskunnat tulevat toimeen?
Moni pohtii, kannattaako seurustella temperamentiltaan samanlaisen vai erilaisen ihmisen kanssa. Tony Dynderfelt suosittelee valitsemaan erilaisen.
– Sanonta vakka kantensa valitsee pitää paikkansa. Puolisojen erilaiset temperamentit ovat hyvä perusta kukoistavalle parisuhteelle, psykologi vakuuttaa.
Hänen mukaansa haemme usein tietämättämme kumppanista ominaisuuksia, jotka itseltämme puuttuvat.
– Nämä ominaisuudet sitten täydentävät jollakin tavalla meitä itseämme. Hiljaiset ihmiset esimerkiksi rakastuvat usein vilkkaisiin ja jääräpäiset työn sankarit helliin hoitajiin.
Vaikka temperamenttien erilaisuudesta olisi parisuhteelle hyötyä, tulisi puolisojen ydinminän olla Dunderfeltin mukaan mahdollisimman samankaltainen. Ydinminä määrittelee ihmisen kaikkein tärkeimmät perustarpeet ja -toiveet elämässä – ne arvot ja ajatukset, jotka tulevat esille viimeistään silloin kun ollaan ”selkä seinää vasten”.
– Erojen syyksi mainitaan usein puolisojen erilleen kasvaminen. Näissä tapauksissa taustalta löytyvät usein erilaiset ydinminät. Pitkänkin parisuhteen osapuolet ovat saattaneet huomaamattaan arvostaa aivan erilaisia asioita.
Temperamenttinen-sanaa käytetään usein silloin, kun haluamme ilmaista jonkun olevan räiskyvä, tulinen tai voimakas persoona. Todellisuudessa temperamentti tarkoittaa synnynnäistä, jokaisen omaa yksilöllistä tapaa reagoida erilaisiin tilanteisiin. Sana sisältää valtavan joukon erilaisia reagoimistyylejä: Siinä missä yksi meistä on rauhallinen viilipytty, toinen on liiankin vilkas, joku ilmaisee tahtonsa erittäin voimakkaasti ja toinen pysyttelee aina sovittelevalla linjalla.
Temperamenttia sanotaan persoonallisuutemme biologiseksi perustaksi, sillä se pohjautuu kehomme hermojärjestelmään ja muihin biologisiin toimintoihin. Temperamentin lisäksi persoonallisuutemme kehitykseen vaikuttavat muun muassa lapsena saamamme kasvatus, ympäristön odotukset ja kulttuurissa vallitsevat normit ja arvostukset.
– Jos persoonallisuus on nakkikeitto, temperamentti on sen mauste. Toisilla miedompi ja toisilla tulisempi, Dunderfelt kuvailee.
Jos kemiat eivät tunnu ilman suurempaa syytä vaikkapa työkaverin kanssa kohtaavan, selitys voi löytyä temperamenteista.
– Työelämässä hyvin hiljaiset eivät aina jaksaisi työskennellä hyvin vilkkaiden kanssa ja päinvastoin. Voimakastahtoinen työtoveri ei ehkä pidä lällyä sovittelijaluonnetta minään tai rauhaa rakastava työntekijä inhoaa höyryveturin tarmolla etenevää kollegaa, joka sanoo mitä haluaa muista piittaamatta.
Synnynnäisestä temperamentistaan ei pääse Dunderfeltin mukaan koskaan irti, mutta sen ilmenemismuotoja voi veistellä ja siloitella.
– Liian kiltin ihmisen ei tarvitse luopua sovittelevasta tyylistään, mutta sen rinnalle voi oppia vähän jämäkkyyttä. Hyvin jyräävä ihminen, joka kärsii käytöksestään usein itsekin, voi pysytellä voimakastahtoisena, mutta opetella ottamaan huomioon muidenkin näkökulmia.
Joskus ihmisen todellinen temperamentti pysyttelee työaikana piilossa.
– Ihminen saattaa esimerkiksi olla työpaikalla erittäin hiljainen, ulosanniltaan huono ja ihmisten joukossa jopa ahdistunut. Kotioloissa hänestä kuitenkin sukeutuu mitä räiskyvin, iloisesti pulppuava henkilö. Tällainen henkilö on yleensä kasvatettu hiljaiseksi ja leimattu mahdollisesti tyhmäksikin, minkä takia hän häpeää ihmisjoukossa itseään. Todellisen temperamenttinsa hän uskaltaa päästää valloilleen vain kotona, Dunderfelt kuvailee.
Oman temperamentin tunnistaminen ja ymmärtäminen lisää itsetuntemusta ja parantaa elämänhallintaa. Silloin on mahdollista myös muuttaa tarvittaessa omaa käyttäytymistään erilaisiin tilanteisiin paremmin sopivaksi.
Dunderfeltilla on omakohtaisia kokemuksia temperamentin koulimisesta.
– Olin itse pienenä niin introvertti, etten saanut luokassa sanaa sanottua. Pikku hiljaa olen sitten totuttanut ja opettanut itseni esiintymään suurten ihmisjoukkojen edessä.
Tällaista totuttamisprosessia Dunderfelt kutsuu psykojumpaksi.
– Psykojumppa on omien käyttäytymispiirteiden tietoista harjoittamista. Sen tulokset näkyvät sauvakävelyllä ja kuntosalilla saatujen tulosten tavoin vasta jonkin ajan kuluttua. Parin kuukauden harjoittelun jälkeen huomaa pystyvänsä toimimaan itse valitsemassaan tilanteessa toisin, esimerkiksi aiempaa jämäkämmin.
VAPPU PITKÄNEN