Terveys

Tuhto ja Ilmari nauttivat vihdoin ruoasta

Terveys | Turun Sanomat 13.8.2012 03:31 |

Heta ja Arttu Pietarisen kotona käy vilske. Kaksospojat Ilmari ja Tuhto, 1 v 3 kk, istuvat syöttötuoleissa makaronilaatikkoa popsien. Paidat on riisuttu, naurua kuuluu. Vielä puoli vuotta sitten kaikki oli toisin.

– Paine syömisestä hallitsi pitkään meidän olemista. Jännitys ruokailuista rytmitti koko päivää. Rauhallinen ruokahetki lapsen ehdoilla oli niin kaukana arjestamme, etten tiennyt itkeäkö vai nauraa, poikien äiti Heta Pietarinen kertoo.

Nyt ollaan jo voiton puolella. Ravitsemusterapeutilta on tullut ensi kertaa palautetta, että poikien ruokamäärät ovat hyviä.

Äidinmaitoa heikommalle

Ilmari ja Tuhto syntyivät toukokuussa 2011, yli kolme kuukautta etuajassa. Tuhto painoi syntyessään 585 ja Ilmari 810 grammaa. Vanhempia valmisteltiin Tuhton osalta pahimpaan. Pieni poika kuitenkin yllätti.

Lasten elämän ensikuukaudet kuluivat Tyksin lastenklinikalla tehohoidossa.

– Ilmari joutui luopumaan varhain äidinmaidosta. Sitä riitti vain yhdelle. Tuhto oli heikompi ja häneltä oli puhjennut kahden päivän ikäisenä suoli, eikä hän sietänyt korvikkeita, Heta Pietarinen kertoo.

Äidin rinnalle pojat pääsivät kriittisimmän vaiheen jälkeen, Tuhto vasta kahden kuukauden iässä.

– Pääsin vihdoin tekemään jotain mitä tavallisetkin äidit, Heta Pietarinen kuvailee.

Ruokavieraana stressi

Tuhto vietti elämänsä alkajaisiksi toista kuukautta hengityskoneessa. Se karheutti nielun, minkä vuoksi pojan syöminen on ollut todella vaikeaa.

Pietariset ovat kokeneet sen, kun lapsi lakkaa hengittämästä syödessään. Ja kun maitoa menee keuhkoon.

– Syödessä piti olla aina hyvä valaistus, myös yöllä, että näimme, minkä värinen lapsi on ja hengittääkö hän.

Keskosen kanssa pienikin asia voi olla kohtalokas. Silloinkin kun apuna oli joku, Tuhto syötettiin aina itse; muut eivät uskaltaneet.

Keskosille tyypilliseen tapaan poikia syötettiin kuudesti päivässä. Alussa ruokaan piti lisätä nesteenpoistolääke, suolalisä, fosfaatti, kalkki, d-vitamiini, keskostipat, äidinmaidon vahvenne ja öljy.

– Täytyi muistaa, mitä laitetaan milloinkin ja minkä kanssa. Väsyneenä pelkäsi mokia. Tehtiin lista ja rastit siihen. Tuhto oli niin huono syömään, että piti syöttää pakolla, jotta lääkkeet sai menemään alas.

Ravintoterapeutin kanssa oli sovittu, ettei syömiseen menisi tuntia enempää. Usein meni puolitoista. Lapsi väsyi ja vanhemmat hermostuivat.

Nälkää Tuhto itki ensimmäisen kerran kymmenkuisena.

Kaiken tämän jälkeen pojat syövät nykyisin mielellään.

– Tuhtonkaan kurkunpää ei satu enää. Poika saattaa istua tuntitolkulla pöydässä ja nauttia ruuasta, Pietariset iloitsevat.

LEENA-KAISA LAAKSO

TSTV - uusimmat