Niin tärkeä tekijä kuin hyvä näkökyky urheilusuorituksissa onkin, urheilijoiden näköjärjestelmän toimintaan on kiinnitetty hämmästyttävän vähän huomiota. Lillehammerin talviolympialaisissa 1994 tehty kysely osoitti, että peräti puolelle kisoihin osallistuneista urheilijoista ei ollut koskaan tehty täydellistä näöntutkimusta.

Vain aniharva urheilija saa näköönsä harjoitusta.

– Näköasioista huolehtiminen jää yleensä urheilijan omille harteille. Monilla urheilijoilla on näköongelmia, jotka vaikuttavat heidän itsensä ja valmentajan tietämättä heikentävästi suoritukseen. Esimerkiksi hidas reaktionopeus ja virheet ajoituksissa ja etäisyyksien arvioinnissa saattavat johtua näköongelmista, jotka olisivat korjattavissa, sanoo optikko Hannu Lundell Mehiläisestä.

Lundell toimii fysioterapeutti Andrea Nylundin ja silmätautien erikoislääkäri Matti Pöllösen kanssa asiantuntijana Apex Fysioterapian pilotoimassa urheilunäköön erikoistuneessa ryhmässä, joka hoitaa urheilijoiden ja liikuntaa harrastavien näköongelmia ja kehittää urheilulajien kannalta olennaisia näön osa-alueita. Ryhmä harjoituttaa tällä hetkellä muutamaa urheilijaa.

– Eri urheilulajit asettavat erilaisia vaatimuksia näkökyvylle. Haasteita silmille aiheutuu niin olosuhteista – esimerkiksi lumesta, sumusta, häikäisevästä auringonpaisteesta ja hämäryydestä – kuin nopeasti liikkuvista tai kaukana siintävistä pelivälineistäkin, Lundell listaa.

Urheilija katsoo harvoin suoraan eteensä, mutta sitäkin useammin ylös, alas ja sivuille. Urheillessa täytyy kyetä muun muassa liikuttamaan silmiä ja tarkentamaan katsetta nopeasti, erottamaan kontrasteja, arvioimaan etäisyyksiä, seuraamaan tapahtumia aivan näköalueen reunassa sekä ennakoimaan erilaisia pelitilanteita.

– Kaikkia näitä näkötoimintoja ja paljon muitakin voidaan tehostaa harjoittelemalla. Näkötoiminnan kehittäminen kannattaisi aloittaa mahdollisimman varhain, koska siten koordinaatiot ja tasapaino kehittyvät paremmiksi ja lajikohtainen edistyminen on nopeampaa, Lundell huomauttaa.

Näkeminen on silmien ja aivojen yhteispeliä. Aivot käsittelevät ja yhdistävät kummankin silmän tuottaman kuvan. Jopa noin 20–25 prosentilla väestöstä on näköjärjestelmässä sen toimivuuteen vaikuttavia vajavaisuuksia.

– Vajaatehoinen näköjärjestelmä aiheuttaa stressiä ja väsymystä. Stressissä sympaattisesta hermostosta tulee hallitsevampi, mikä vähentää silmien reunaosien toimintaa. Väsymys puolestaan vaikuttaa silmän lihasten toimintaan, jolloin tulee keskittymisvaikeuksia, silmät eivät toimi keskenään yhteen ja syvyysnäkö heikkenee.

Lundell korostaa, että silmien tarkennusjärjestelmää ja silmiä liikuttavia kahtatoista lihasta pitäisi lämmitellä siinä missä muitakin lihaksia ennen harjoituksia ja urheilusuorituksia.

– Tämä olisi nykypäivänä erityisen tärkeää, koska esimerkiksi pitkäaikainen tietokoneella istuminen ja lukeminen jumittavat silmien lihaksia. Kun näköjärjestelmä toimii hyvin, syntyy urheiluvammojakin vähemmän.

Lundell tutkii vastaanotollaan ensin mahdolliset näkövirheet, jotka korjataan piilolinsseillä tai silmälaseilla. Seuraavaksi hän mittaa näön eri toimintavalmiuksia, kuten silmien liikkumista ja tarkentamista.

– Jos joku näön osa-alue ei ole normaalilla tasolla, voidaan se nostaa sille optisten harjoitteiden avulla. Kun näköjärjestelmä saadaan toimimaan täydellä teholla, voidaan alkaa harjoittaa fysioterapeutin ohjauksessa lajille edullisia näön osa-alueita, kuten esimerkiksi ääreis- tai syvyysnäköä.

Näkötreeneissä käytetään apuvälineinä muun muassa erilaisia linssejä, valoärsykkeitä, tasapainolautoja ja urheiluvälineitä. Kotiläksyksi optikko antaa aluksi helppoja perusharjoitteita, joita tulisi tehdä kolmesti päivässä kymmenen minuutin ajan.

Edistymistä seurataan näkötestein kahden viikon välein. Edistymisen myötä voidaan ottaa käyttöön raskaampia harjoitteita ja lisätä treenattavien näön osa-alueiden määrää.

Lundell tapaa asiakkaitaan keskimäärin 1,5–2 kuukauden ajan. Tämän jälkeen urheilunäköharjoituksia tehdään viikon välein fysioterapeutin opastamana. Määrätynlaisia harjoituksia annetaan lisäksi itsenäisesti harjoitettavaksi esimerkiksi oman valmentajan kanssa.