- Tämä kaupunki, kuten suurkaupungit yleensä, ei tule koskaan valmiiksi, sanoo Prenzlauer Bergissä, itäpuolen suositussa kaupunginosassa asuva näyttelijä ja laulaja Jalda Rebling.

Hän asuu aukiolla, jonka keskellä on 110-vuotias Getshemane-kirkko. Juutalaiseksi kanttoriksi itseään jatkokouluttava Jalda muutti nykyiseen asuntoonsa vuonna 1988, jolloin Itä-Saksan kommunistivaltio oli vielä olemassa.

Hän sanoo, että kommunismin kaatuminen pelasti aukion ja monet muut Itä-Berliinin korttelit. Ne oli päästetty niin huonoon kuntoon, että kaupungin johto halusi purkaa talot ja rakentaa tilalle moderneja elementtitaloja. Nyt näitä Plattenbauita haukutaan kommunismin tunnusmerkeiksi.

Gethsemane-aukion arvokas vanha rakennuskanta suorastaan loistaa auringonpaisteessa. Jalda sanoo, että kaikissa aukion ympärillä olevissa taloissa on uusi katto. Ulkoseinät, vesi- ja sähköjohdot on korjattu. Monet talot on täydellisesti uudistettu, mikä on nostanut vuokria enemmän kuin taloissa, jotka ovat korjattu vaatimattomammin.

Vanhainkodissa työskentelevä sairaanhoitaja Martha Härter muutti Lounais-Saksasta Länsi-Berliiniin 35 vuotta sitten. Wilmersdorfin Bingerstrasse -kadulla mikään ei ole juurikaan muuttunut sitten Berliinin yhdistymisen. Koko asia ei näy jokapäiväisessä elämässä.

- Länsi-Berliini oli ahdas saari Itä-Saksan keskellä. Tämä epämiellyttävä tunnelma on poissa, Martha sanoo.

Tyhjät tontit täyttyvät nopeasti

Martha Härter kertoo seuraavansa kaupungin muuttumista ja rakentamista mielenkiinnolla. Sekä itään että länteen on syntynyt uusia hienoja paikkoja. Siksi kaupungin eri osissa kannattaa vierailla vähän väliä.

Hän pitää hyvin mielenkiintoisena uutta Potsdamer Platzia entisen Itä-Berliinin ja Länsi-Berliinin keskustojen välissä, entisellä muurialueella. Tosin tämä suuri modernin arkkitehtuurin alue on hänestä vähän kylmä, vähän liian amerikkalainen. Kiehtovampana hän pitää Alfred Döblinin kirjasta ja Reiner Fassbinderin elokuvasta Berlin Aleksanderplatz tuttua Scheunenvierteliä eli Spandauer Vorstadtia. Aleksanderplatzin aukion länsipuolisen, Oranienburger Strassen ja Torstrassen rajaaman alueen vanha arvokas rakennuskanta valtaosin jo saneerattu. Sisäpihat ja sodan tyhjäksi jättämät tontit on rakennettu modernisti uudelleen. Sisäpihat ovat ihastuttavinta Berliiniä.

- Juuri tämä vanhan ja uuden yhdistäminen on hyvin jännittävää, Martha Härter sanoo.

Hän käy usein myös maailmankuulussa KaDeWe-tavaratalossa, joka on myös jokaisen Berliinissä vierailevan turistin pakollinen kohde. Hänestä sieltä saa monia tuotteita, joita muualta ei saa. Ranskalaisuutta Martha Härter löytää hyvin entisen idän Friedrichstrasse-kadun varren Lafayette-tavaratalosta. Se on kuulun pariisilaisen tavaratalon Berliinin sivutoimipiste.

Keskusrautatieasema suurin rakennuskohde

Berliinin suurin rakennuskohde on tällä hetkellä uuden keskusaseman rakentaminen. Sen pitäisi valmistua ensi vuoden jalkapallon MM-kisoihin mennessä liittokanslerinviraston ja parlamenttitalon lähelle entiselle Lehrter Bahnhofin asemalle. Siellä kohtaavat tulevaisuudessa Tukholmasta Roomaan maan alaisella asemalla kulkeva luotijuna ja lasin kattamalla pengersillalla Pariisista Moskovaan viilettävä luotijuna.

Kauniiksi korjatun Brandenburger Torin portilta alkava katu, Unter den Linden, on taas pelkää rakennustyömaata, kun uudelta keskusasemalta rakennetaan maanalaisen rataa Aleksanderplatzille.

Koko uuden keskusaseman ja Potsdamer Platzin välinen alue on rakennettu uudelleen 15 vuoden aikana. Ja vieläkin siellä rakennetaan. Juuri kun Euroopan murhattujen juutalaisten muistomerkki valmistui, alkoivat amerikkalaiset rakentaa uutta suurlähetystöään. Se nousee sotaa edeltäneelle paikalleen Brandenburger Torin ja juutalaismuistomerkin välille. Seuraavan vuosikymmen suuri rakennuskohde on Aleksanderplatzin ympäristön uudistaminen.

Lännen yöelämä leviää itään

- Länsi-Berliinin ajoilta on säilynyt Berliinin kuulu yöelämä. Missään muussa saksalaisessa kaupungissa eivät sadat ravintolat ole auki aamuun asti. Nyt tämä meno on laajentunut itäiseen Berliiniin. Berliini ei ole mitenkään tyypillinen saksalainen kaupunki, vaan avoin, kansainvälinen kaupunki, jonka väestöstä suuri osa on berliiniläistyneitä ulkomaalaisia, Martha Härter arvioi.

Kanttorioppilas Jalda Rebling liikkuu kaikkialla Berliinissä, eikä edes huomaa ollaanko entisessä idässä vai lännessä. Martha Härterkin sanoo, ettei vanhaa rajaa juuri enää havaitse. Elementtitalot sitten kyllä paljastavat idän. Lännessä ei koskaan hyväksytty asuntorakentamiseen Itä-Saksassa ja Suomessa niin tyypillistä elementtirakentamista.

Hildegard Obloch sanoo yhä tunnistavansa bussissa idän ja lännen asukkaat, wessit osseista.

- Länsi-ihmiset ovat jäykempiä, eivät puhu keskenään ja pukeutuvat muodollisemmin. Idän ihmiset ovat luottavaisempia, puhuvat keskenään ja pukeutuvat arkisemmin, hän sanoo.

Hän ei kuulu yhdistymisen voittajiin. Malliompelija jäi työttömäksi, kun aiemmin niin vahva itäsaksalainen tekstiili- ja vaatetusteollisuus kuoli. Uudelleenkoulutuksesta huolimatta vakituista työtä ei ole löytynyt.

Pettymystä rajan molemmin puolin

- Kaikki on muuttunut. Mitään entisiä hyviä tuotteita ei enää ole kaupoissa. Ennen työttömyys oli tuntematon eikä kellään ollut pulmia vuokran maksussa tai elintarvikkeiden ostossa. Nyt rahat eivät tahdo riittää millään. Ja hallitus supistaa edelleen heikoimmin elävien tuloja. Jos vielä supistetaan, eläminen ei enää onnistu. Poliitikkojen pitäisi ottaa rikkailta, Hildegard Obloch vaatii.

Hän myöntää, että tunnelmat idässä ovat pettyneet. Silti hän ei haluaisi muuria takaisin. Jos rahaa ja työtä olisi, toisi vapaus paljon etuja. Kuten mahdollisuuden matkustaa.

Martha Härter myöntää, että saattaa itsekin joskus kiukuspäissään vaatia entistä korkeampaa muuria takaisin. Hänestä lännen ihmisiä raivostuttaa se, että kiittämättömät idän ihmiset käyttävät häpeämättä hyväkseen sosiaalivaltiota, eivät ole aloitteellisia, eivätkä kanna vastuuta itsestään.

- Ihmiset lännessä ovat tyytymättömiä, sillä heidän verorahojaan on pumpattu miljardeja itään, eikä sen talous vain lähde omillaan käyntiin. Entisen liittokansleri Helmut Kohlin lupaamia kukkivia seutuja ei ole nähty. Työttömyys ei ole poistunut. Monien itäihmisten hiljaa tukemat uusnatsit pelottavat ulkomaiset investoijat pakoon, Martha Härter valittaa.

Berliini on kiihkeästä rakentamisesta huolimatta lähes konkurssissa. Kaupungin ongelma on, että enemmistö asukkaista on opiskelijoita, työttömiä ja eläkeläisiä, joiden ostovoima ei ole kehuttava. Lisäksi enemmistö Berliinin talouksista on yhden hengen talouksia. Kovan rakentamisen ja heikon kysynnän vuoksi kaupungissa on yli miljoona neliötä vuokraamatonta toimistotilaa ja 30 000 tyhjää asuntoa.

Muuttajan tunnistaa ikkunaverhoista

Jalda Rebling ei hyväksy monien idän ihmisten nostalgiaa Itä-Saksan aikaan.

- Se on hirvittävää. Ihmiset puhuvat kauniiksi sen, mikä ei ollut kaunista. Elimme sosialismissa, joka ei ollut sosialismi. Ideaaleilla ei ollut mitään yhteistä käytännön kanssa. Kapitalismi on sata kertaa rehellisempää. Pettyneet itäsaksalaiset eivät pitäneet koulussa korviaan auki, sillä siellä kerrottiin aivan oikein, miten kapitalismi toimii, sanoo Jalda, jonka isä pakeni natseja Hollantiin ja palasi takaisin vasta 1950-luvulla. Hollannissa syntynyt Jalda puhuu äidinkielenään hollantia.

Hän sanoo elämän Itä-Berliinissä olleen aivan erilaista kuin yhdistyneessä Berliinissä. Kun ihmisillä ei ollut puhelimia eikä vielä silloin sähköposteja, he tapasivat usein toisiaan. Iltakaudet istuttiin, luettiin tai katsottiin yhdessä elokuvia ja keskusteltiin. Nyt kontaktit ovat lyhyitä puheluita tai sähköposteja, kenelläkään ei tahdo olla aikaa tavata toisiaan, hän valittelee.

Myös Hildegard Oblochin mukaan keskinäinen auttaminen ja solidaarisuus ovat hävinneet. Jokainen ajattelee vain itseään. Silti vanhat tuttavat vetävät vielä yhtä köyttä. Mutta niitä on yhä vähemmän. Molemmat naiset laskevat, että omassa talossa on enää puolet samoja ihmisiä kuin 15 vuotta sitten. Lännen puolella asuvan Martha Härterin talossa on vain muutama asukas vaihtunut.

Lännestä tulleet uudisasukkaat tuntee Itä-Berliinissä siitä, etteivät he käytä ikkunaverhoja kuten periberliiniläiset, eteenkin itäiset, Jalda valistaa.

Väen liikkumisesta huolimitta Prenzlauer Berg on säilyttänyt leimansa kulttuuriväen ja älymystön alueena.

- Täällä on aina jokainen hyväksytty sellaisena kuin on. Joka yrittää olla jotain muuta, poistuu täältä vähin äänin. Näin käynyt monelle Porsche-miehelle, Jalda Rebling virnistelee.

RISTO K. TÄHTINEN, Berliini