Sunnuntai

Keisarin messinkilelu oli antimagneettinen erikoisuus

Sunnuntai | Turun Sanomat 25.6.2004 03:00 |

Kuinka Turusta tuli Venäjän keisarillisen laivaston suosima telakka, on oikeastaan sattuman kauppaa. Merkittävä henkilö tuossa kehityksessä oli skotlantilainen William Crichton, jonka vaiheikas matka Suomeen ja keisarin suosimaksi laivanrakentajaksi on oma erikoinen tarinansa. Crichtonin telakalla Turussa rakennettiin myös yksi autonomian ajan merkillisimmistä aluksista, höyryalus Peterhof. Aluksen tilasi keisari Nikolai II.

William Crichtonin tie Turkuun sai alkunsa vuonna 1850, kun hän sai Glasgow’hun kirjeen, jossa esitettiin kutsu saapua johtajaksi Messrs. Cowie & Eriksson at Turku Finland -nimiseen yhtiöön. Aivan selvää ei ole, miten kirjeenvaihto sai alkunsa, mutta 23-vuotias Crichton iloitsi mahdollisuudestaan saapua maahamme. Jo 1700-luvulta saakka englantilaisia oli kutsuttu ja pestattu erityisesti kaupan ja merenkulun asiantuntijatehtäviin Venäjälle.

Jo ennen Crichtonin tuloa turkulaiset olivat saaneet suuren laivatilauksen keisarin amiraalistolta. Peräti 191 jalkaa pitkä alus varustettiin 300 hevosvoiman koneella ja se saavutti 11 solmun nopeuden. Rurikin rakennusurakka oli veneveistämölle haastellinen ja antoi sysäyksen uuden kumppanin etsimiselle. Näin saapui Turkuun William Crichton, jonka nimi säilyi paikallisessa telakkateollisuudessa aina vuoteen 1965.

Crichton ei kehunut olojaan Turussa, sillä telakan omistajat herrat Cowie ja Eriksson olivat kovin eripuraisia. Kolmivuotisen sopimuksen jälkeen Crichton suunnittelikin Helsinkiin uutta haarakonttoria Fiskarsin verstaalle. Krimin sota kuitenkin oli kiristänyt tilanteen niin, että koneiden rahtaamista Englannista ei voitu ajatellakaan, joten Crichton päätti palata kotimaahansa odottelemaan sodan loppumista.

Sinne hän ei kuitenkaan koskaan päässyt. Poliisi haki hänet ensin kuvernöörin luo ja myöhemmin Pietariin. Siellä hän jäi selliin odottelemaan kohtalonsa selviämistä. Uhkana oli, että hänet lähetettäisiin Moskovaan.

Sukulaisuussuhteet keisaria lähellä oleviin ihmisiin pelastivat kuitenkin Crichtonin ja hän päätyi lopulta työskentelemään pääinsinöörinä Isjorskin tehtaalle Kolpinoon. Crichton tutustui Kolpino-aikanaan useisiin Venäjän laivaston upseereihin. Hän pääsi osalliseksi Aleksanteri II:n uudistusmielisestä ja kehityshakuisesta ajasta, jolloin suurvallat panostivat sotatekniikkaan.

Crichton palasi Turkuun 1862. Hän osti puolet Cowie & Erikssonin yrityksestä, pystytti jokirantaan pienen telakkaradan höyrylaivojen rakentamista varten ja muutamaa vuotta myöhemmin suuremman patenttitelakan Itäinen rantakatu 60:n kohdalle.

Aika oli Crichtonille suotuisa, yritykset kasvoivat keskeytyksettä. Nälkävuodetkaan eivät haitanneet hyvää menestystä ja syykin on selvä. Yli 80 prosenttia Crichtonin tilauksista tuli Venäjältä.

Mutta ei Turussa pelkkiä hyötyaluksia rakennettu. Satojen telakalta luovutettujen joukossa oli neljä isompaa keisarillista huvialusta, joista kauneimmaksi on mainittu vuonna 1897 valmistunut höyryhuvijahti Tamara. Laivan tilasi Nikolai II:n serkku, suurruhtinas Aleksander Mihalilovitsh. Alus oli 260 jalkaa pitkä ja sen sisustuksen arvellaan tulleen Pietarista. Samana vuonna luovutettiin alus myös hallitsevalle keisarille Nikolai II:lle. Nikolai ei tuohon mennessä ollut kertaakaan käynyt Suomessa toisin kuin isänsä Aleksanteri III, joka oli ahkera Suomen-kävijä. Myöhemmin hänestäkin tosin tuli todellinen Suomi-fani, joka viihtyi saaristossa joka kesä.

Peterhofiksi ristitty höyryalus oli kuin keisarillinen lelu. Sen listat olivat kaikki kullattuja ja messinkiseoksesta tehty runko oli omiaan tekemään siitä erityisen ylellisen näköisen. Messinkiseokselle löytyi syy keisaria vaanivista uhista. Nikolailla oli aihetta pelätä attentaattia, sillä isän väkivaltaisen kuoleman jälkeen olot eivät suinkaan rauhoittuneet. Tästä syystä Peterhof rakennettiin deltametalliksi kutsutusta messinkilejeeringistä, joka teki laivasta antimagneettisen. Deltametallinen alus ei vetänyt puoleensa miinoja.

Peterhof oli keisarilliseksi alukseksi suhteellisen pieni. Se oli tosin pitkä, mutta erittäin kapea. Pituutta sillä oli 61 jalkaa ja leveyttä 10,5 jalkaa. Alus kulki 13 solmua. Peterhofilla kuljettiinkin vain päivämatkoja Pietarista Pietarhovin palatsiin. Se ei tiettävästi ollut koskaan keisarin saaristomatkoilla Suomessa eikä siinä yövytty. Keisarillisten laivojen ylellisyys syntyi niissä käytetyistä jalometalleista. Myöhemmin Turussa rakennettiin samanniminen Peterhof-alus, jonka rauta- ja teräsosat nikkelöitiin.

Peterhofin kohtalosta ei luovutuksen jälkeen ole tietoa. Nikolai II saattoi pitää alusta vain muutaman vuoden ja sen jälkeen se on voinut olla käytössä jollakulla muulla hovissa.

ANNAMARI NURMINEN


Lähteet: Käsikirjoitus Maakuntamuseon vuosikirjaan, Jarmo Grönroos. Aurajoen veistämöt ja telakat, Nils von Knorring. Schildts, 1995. Keisarit kesälomalla Suomessa, Jorma ja Päivi Tuomi-Nikula. Atena Kustannus 1995. Haastattelut: Klaus Rosenqvist, Kvaerner Masa Yards. Raimo Wirrankoski, Suomen Laivahistoriallinen Yhdistys