Wismarin tori on Saksan suurimpia. Sen ylpeytenä on Hollannista 1600-luvulla tuotu takorautainen kaivo, Wasserkunst.
Wismar on komeasti
korjattu hansakaupunki
Turun Sanomat 16.12 2009 01:31:49
Kuvankauniin Wismarin kujilla katse kiinnittyy talojen koristeellisuuteen.
Itämeren rannalla, Lyypekin ja Rostockin välissä sijaitseva Wismar oli rikas hansakaupunki 1300- ja 1400-luvuilla. Ruotsalaisten haltuun se siirtyi Westfalenin rauhassa vuonna 1648 ja palasi Saksalle vasta 1900-luvun alussa. Molemmat aikakaudet näkyvät yhä Wismarin ulkoasussa, sen punamustatiilisissä goottilaisrakennuksissa ja näyttävissä, piparkakkumaisissa talonpäädyissä.
Wismar säästyi toisen maailmansodan pommituksista melko hyvin. DDR:n puolelle jäätyään kaupunki kuitenkin nukahti ruususen uneen: tuhoutuneet kirkot saivat olla sellaisenaan ja vanha hansakaupunki pääsi pahasti rapistumaan. Betonihirvityksiltä Wismar sen sijaan säästyi.
Kun Saksat yhdistyivät, oli aika laittaa hihat heilumaan. Entisöinti- ja jälleenrakennustyöt on tehty huolella ja perinteistä hansakaupungin asemakaavaa kunnioittaen. Tämän noteerasi myös Unesco, joka otti Wismarin maailmanperintölistalleen vuonna 2002.
Kaikki osallistuvat
kirkkojen korjaamiseen
Vasarat kilkkaavat ja saha laulaa yhä Wismarin keskustassa. Viimeiset rapistuneet talot on huputettu ja maali tuoksuu. Mariankirkon (Marienkirche) edustalla on meneillään opetustuokio. 1200-luvulta oleva kirkko kärsi pahoja vaurioita sodan aikana, ja vuonna 1960 maan kommunistijohto päätti räjäyttää sen maan tasalle. Vain 80 metriä korkea kirkontorni jätettiin seisomaan yksinäisenä keskelle kaupunkia. Nyt Mariankirkkoa rakennetaan siis käytännössä tyhjästä. Kirkon muoto alkaa jo hahmottua, ja koululaiset opettelevat vanhoja rakennustaitoja mestarien katseen alla.
Melkein kulman takana on toinen mittava saneeraustyö jo loppusuoralla. 1990-luvulle saakka raunioina ollut, pohjoissaksalaista tiiligotiikkaa edustava Pyhän Yrjänän kirkko (Georgenkirche) on sisältä vielä tyhjä. Alttarin paikalla on työkone, ja kirkon työntekijät lakaisevat lattioita. Punertava, usvamainen pöly tekee kauniista kirkosta hiukan aavemaisen.
Tiilikirkoista kolmas, kanaalin varrella oleva Nikolain kirkko (Nikolaikirche), sen sijaan säästyi vuoden 1945 pommituksista lähes kokonaan. Sinne siirrettiinkin taideaarteet muista kirkoista.
Hyväntuulinen
satamakaupunki
Wismarin keskusaukio, Marktplatz, on yksi Saksan suurimpia. Sitä reunustavat talot edustavat niin pohjoissaksalaista gotiikkaa, uusklassismia kuin romantiikankin aikakautta. Torin kuvatuin kohde on hollantilaistyylinen takorautainen Wasserkunst, joka toimi aina 1800-luvulle saakka kaupungin vedenottopisteenä. Sen vieressä on torin toinen ylpeys, varastoksi vuonna 1380 rakennettu Alter Schwede, Vanha Ruotsalainen. Suosittuna ravintolana jo pari sataa vuotta toimineen rakennuksen seinään onkin asianmukaisesti ripustettu Ruotsin lippu.
Kaupungin yleisilme on kaiken kaikkiaan värikäs ja iloinen. Vanhakaupunki on suljettu autoilta ja pienten puotien ovet käyvät tiuhaan. Ravintolat ovat levittäneet terassipöytänsä ulos, pohjoisen auringosta nautitaan niin kauan kuin säät sallivat. Marraskuussa kaduille ja ikkunoihin ilmestyvät jouluvalot ja koristeet, ja kuun lopussa kauppatorille levittäytyy värikäs joulutori, jonka sanotaan olevan Pohjois-Saksan kauneimpia.
Vanhan sataman valttina ovat mainiot kalaravintolat. Eikä haittaa, vaikka kalojen nimet eivät heti muistuisi mieleen saksaksi – hyväntuulinen wismarilaistarjoilija tuo vaikka kuvakirjan avuksi, ja pian pöytään tuodaan paistettua kampelaa tai ankeriasta, tai mikä nyt sinä päivänä sattuukin olemaan parasta ja tuoretta. Palanpainikkeeksi sopii hyvä saksalainen valkoviini.
Wismarista onkin tullut pohjoissaksalaisten suosima päiväretkikohde. Se sopii myös Rostockin satamaan illaksi suuntaavien pysähdyspaikaksi. Hyvän aterian jälkeen on mukava astua laivaan.
MAARIA MATSUNAGA