Maanantai 25.5.2015Urpo
Ari Härkönen (kesk.) antaa viimeiset neuvot suukappaleen käytöstä sukellusoppilaille ennen kuin ryhmä painuu meren syvyyksiin. Takana uiskentelee snorklailijoita.

Umpisukelluksissa Thaimaassa

Jos näin on, siinä tapauksessa kannattaa hypätä veneestä ja ottaa suunnaksi meren pohja.

Polskahtaessa laivalta täydet sukellusvarusteet yllä, mereen upotessa ympäröivät äänet loppuvat kuin leikaten. Hiljaisuuden rikkoo ainoastaan oman hengityksen kupliva pulina.

Pohjalla odottavat trooppiset kalat, jotka keimailevat kaikissa mahdollisissa ja mahdottomissa sävyissä sekä kirkkaat korallit, joista pehmeimmät keinuvat merivirran tahdissa.

Outoa, mutta kenties parasta, on se painovoimaton olotila. Sulavan ja vakaan vaakatason saavuttamiseen menee tosin tovi. Aloitteleva laitesukeltaja muistattaa nimittäin aluksi enemmän vedessä pomppivaa korkkia, kuin sulavasti etene vää hyljettä.

Mutta sen jälkeen, kun painot ovat kohdallaan, maski pysyy kirkkaana ja hengittäminen sujuu kuin itsestään, sukeltaja pystyy keskittymään siihen oleelliseen – merenalaisen maailman hämmästelemiseen.

Eka kerta jännittää

Parin tunnin merimatkan päässä Phuketista sijaitsee Raya Yain saari. Siellä sijaitsee myös suomalaisen Raya Diversin yksi viidestä sukelluskeskuksesta.

Patok-lahden rannalla valkoinen toimistorakennus vilisee sukelluskurssilaisia. Sillä aikaa kun yksi ryhmä pänttää sisätiloissa laitesukelluksen teoriaa, toinen ryhmä ryhtyy tositoimiin ja vetää takapihalla märkäpukuja ylleen.

– Tarkoituksenani olisi suorittaa sukelluksen alkeiskurssi, ennen kuin 50 vuotta tulee täyteen, naureskelee loimaalainen Jatta Suominen, ja sovittelee samalla räpylöitä jalkaansa.

Kipinä sukeltamiseen lähti hänen kahdelta pojaltaan, joista toisella, Henrillä, on jo peruskurssi suoritettuna.

– Jännittää ihan älyttömästi, naurahtaa nainen ja ryhtyy samalla lampsimaan muiden alkeisryhmäläisten vanavedessä kohti rantaa.

Märkäpuku yllä, räpylät jaloissa ja 20 kilon ilmapullot selässä ryhmän kävely rantahietikolla muistuttaa kömpelösti vaappuvien hanhien marssia.

Ryhmä kahlaa veteen, räpiköi hieman syvemmälle ja asettautuu sen jälkeen kellumaan sukellusopettajansa ympärille. Sitten ryhmä saa käskyn poistaa tasapainotusliiveistä ilmaa, laskeutua merenpohjaan ja polvistua sinne.

Oppitunti numero yksi voi alkaa.

Opetusta suomeksi

Raya Yain vetäjä ja sukelluskouluttaja, niin ikään loimaalainen Lauri Mäkelä kertoo, että nuoret ja lapset ovat sukellusoppilaista yleensä rohkeimmasta päästä.

– Mutta toisaalta heillä on vähemmän itsesuojeluvaistoa, joten heitä pitää vahtia enemmän.

Mäkelä itse oppi sukeltamaan puolustusvoimien sukeltajakursseilla ja toimi sittemmin sukeltajaupseerin tehtävissä. Laji vei miehen mennessään. Vuonna 2007 Mäkelä päätti jatkaa opetustyötä astetta lämpimimmissä vesissä, ja haki Raya Diversille töihin.

Kun Mäkelältä kysyy, mikä on aloittelevalle sukeltajalle se vaikein asia oppia, miehen vastaus yllättää.

– Veden alla hengittäminen. Se on monille kaikkein haastavinta.

Mäkelä selittää asiaa sillä, että alun ahdistus veden alla hengittäessä on toisaalta luonnollinen reaktio, sillä eihän se ole ihmisille luonnollinen tilanne.

Mahdolliset vaaratilanteet Mäkelä kuittaa sanomalla, ettei niitä ole kohdalle juuri sattunut ja lisää, että vaaratilanteet välttää parhaiten vastuullisella ja ammattimaisella sukeltamisella sekä kouluttamisella.

–Vanhaa merivoimien sukeltajaupseeria lainaten: ”sukeltamisessa tärkein asia on turvallisuus, turvallisuus ja turvallisuus”.

Veden alla sukeltajat viestittävät toisilleen erityisillä sukeltajien käsimerkeillä. Tästä huolimatta moni tuntee olonsa turvallisemmaksi, jos varsinaisen opetuksen saa omalla äidinkielellään.

Näin ajattelee myös Espoossa asuva Niina Kivilompolo, joka tulee Thaimaaseen sukeltelemaan kerran vuodessa.

– Rayalle tulen siksi, että täällä saa opetuksen suomeksi, hän myöntää, ja lisää, että ehkä myös siksi, että vastassa on jo entuudestaan tutut opettajat.

  • Harjoittelija Olli Lämsä (vas.), Mikaela Lindqvist, Melissa Lymbers (selin) ja opettaja Ari Härkönen tarkistavat, että ilmapullot ja niiden suukappaleet ovat kunnossa ennen mereen menoa.
  • Vuokkokalaa (clownfish) kutsutaan joskus myös klovnikalaksi, joka on tuttu  myös Nemo-elokuvasta.
  • Punavalkoraidallinen leijonakala on tullut ihmettelemään sukeltajan kameraa. Taustalla vanha laivan hylky.
Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–22 ja viikonloppuisin kello 14–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–22 ja viikonloppuisin kello 14–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.