Tiistai 1.9.2015Pirkka
Kaislaveneet ovat parhaimmillaan näyttäviä ja isoja. Myös paikalliset erikoisuudet, riuttasaaaret, on rakennettu kaislasta.

Titicaca-järvi maailman katolla säteilee kimmeltävää kauneutta

Alueella matkailijaa hämmästyttävät omaperäiset kulttuurit autojen siunaamisineen, pelottavine Kallawaya poppamiehineen ja kelluvine Urus-intiaanien riuttakylineen.

Astun pimeään luolamaiseen huoneeseen, jossa hiljaisuuden rikkoo takassa räiskyvä tuli. Peremmällä erotan puulavan ja sen päällä istuvan vanhan miehen. Vierellä on pölyinen hylly, johon on kasattu yrtein, liskoin ja laaman sikiöin täytettyjä lasipurkkeja.

– Entrar, käykää sisään, mies viittaa. Päässä komeilee huopahattu ja sen alla kudottu, korvat peittävä bolivialaispipo.

Mukanani seuraava opas kertoo miehen olevan Benjamin Tata Benjo (65), paikallinen Kallawaya poppamies eli perinteisen lääketieteen taitaja. Kallawaya-mestarit elävät Titicacajärven läheisyydessä ja ovat kylissään arvostettuja parantajia, myös ennustajia. He taitavat lähes 600 luonnonyrtin käytön.

Kelluvia riuttakyliä

Toukokuinen aamu Huatajatan kylässä, lähes neljän kilometrin korkeudella, nousee jaloilleen kuulaana.

Inca Utama hotellin edustalla meloo Aymara-intiaanimies kaislakanootissa. Täydellinen Titicaca idylli. Mielikuvaani Titicacajärvestä liittyvät läheisesti sen kuuluisat kelluvat riuttakylät. Kuulen La Pazissa toimivan matkatoimisto Crillon Toursin tukemasta vastuullisen turismin projektista Urus Iruitos heimon riuttasaarella, joten päätän tutustua siihen.

Puolen tunnin laivamatkan jälkeen saavumme pikkuruiselle Chisawan saarelle. Kyläpäällikkö Lorenzo ojentaa kätensä ja auttaa laskeutumaan totora-kaislasta rakennetulle riutalle. Olen vakuuttunut, että runsasraaminen suomalaismies uppoaa riutalla kuin suonsilmään. Hämmästyksekseni se kantaa tukevasti. Lorenzo kertoo riutan toimivan muutaman kuukauden, jonka jälkeen kaislat vaihdetaan.

Chisawan saarella on neljä kaislasta tehtyä rakennusta, ulko-wc sekä keittiö. Kyläpäällikkö väittää edelleen asuvansa siellä, mutta paikka muistuttaa enemmänkin ulkoilmamuseota matkamuistopöytineen. Silti se antaa mielenkiintoisen kuvan katoavasta Urus-intiaanien kulttuurista.

Lorenzo kertoo heimonsa yli 7000 vanhasta historiasta, omasta kielestä ja perinteistä. Hän näyttää kuinka totora-kaislasta rakennetaan kanootteja sekä esittelee puuvillasta tehtyä kalaverkkoa ja vesilintujen metsästämiseen käytettyä keihästä. Keittiöstä hän hakee lautasen, jolla makaa kaksi salakan kokoista pikkusinttiä.

– Katso näitä. Aikaisemmin saimme näitä tuhansia. Nyt kaupalliskalastajat nailon-verkkoineen ja järveen istutetut taimenet ovat vieneet saaliimme, hän harmittelee.

Siunattuja autoja

Laivamatka Huatajatan kylästä Copacabanan kaupunkiin kestää 3,5 tuntia. Ohitamme kuuluisat Isla del Solin eli Aurinkosaaren sekä pienemmän Isla de la Lunan eli Kuusaaren. Molemmissa voi tutustua inka-ajan raunioihin.

Saavumme sopivasti puolen päivän aikaan Copacabanan kaupunkiin ja sen katedraalille, jota pidetään Bolivian tärkeimpänä pyhiinvaelluskohteena.

Renessanssi- ja moorilaisvaikutteisen kirkon sisällä pääsemme ihailemaan sen rakastettua pyhimystä, La Virgin Morena del Lagoa (Järven tumma pyhimys neitsyt). Puinen neitsyt valmistui vuonna 1583 ja on sen jälkeen hämmästyttänyt ihmeparannuksillaan.

Neitsyt Pyhimys on hyvin muotitietoinen ja vaativa. Hänet puetaan uusiin vaatteisiin joka päivä. Vaatteita on valmiina aina vuoteen 2050 asti.

Puolenpäivän aikaan siirrymme katedraalin edustalle, jossa on jonossa kymmeniä rekka-, paketti- ja henkilöautoja. Valtaosa niistä kiiltää uutuuttaan. Autoille pyydetään siunausta, jotta matka Bolivian kaoottisessa liikenteessä ja vaarallisilla vuoristoteillä sujuisi turvallisesti.

Autot on koristeltu värikkäin syklaamein, ruusuin ja kallaliljoin. Konepelleille on aseteltu Bolivian kansalliskukasta kantutasta tehtyjä leitä.

Katedraalin papit saapuvat ulos saaveineen. He siunaavat pyhällä vedellä ensin autonomistajat, jonka jälkeen he pirskottelevat vettä moottorille, auton sisätiloihin ja tavarasäiliöön. Seuraa käden ilmaan piirtämiä ristinmerkkejä. Kun papit ovat saaneet palkkionsa ja poistuneet paikalta, omistajat avaavat oluttölkkinsä ja viinapullonsa ja pärskivät alkoholia autonkylkiin. Tämä kuvastaa Pachamama eli äiti maa –käsitteen tärkeyttä.

Lisätietoja:

www.titicaca.com

  • Vaikka vaurautta ei ole liiaksi asti, uusia kiiltäviä autoja riittää. Ne koristellaan värikkäästi, ja niille pyydetään siunausta jotta matka Bolivian vuoristoteillä sujuisi turvallisesti.
Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.