Albaniassa turisti voi tuntea olevansa tervetullut. Niin maan pääkaupungissa Tiranassa kuin muuallakin Albaniassa turisti saa osakseen myös aitoa palvelua.

Näköalaravintola 20. kerroksessa. Osa ravintolasta lähtijöistä ei kykene enää uudelleen astumaan lasihissiin päästäkseen alas, sillä näkymät lasiseinäisestä hissistä ovat pökerryttävät. Henkilökunta ohjaa huimauksesta kärsivät ystävällisesti toiseen piilossa olevaan hissiin, jossa ei ole ikkunoita alla siintävään kaupunkiin.

Luonnollinen ystävällisyys näkyy myös kadulla.

– Missä on kaupungin korkein rakennus, jossa on ravintola ylhäällä, on kysytty reilua tuntia aiemmin.

– Minä voin lähteä näyttämään. Kuljen siitä ohi. Tulkaa mukaani, sanoo kolmekymppinen albaanimies.

Ja niin mennään.

Ravintola-aterian jälkeen jälkiruoka nautitaan kadulla, jäätelökojun laajasta valikoimasta. Myyjät puhuvat auttavaa englantia, puhaltavat hymyllään helteisen päivän pahan tuulen pois.

Nettikahvilassa turistille annetaan ilmaista aikaa, kun paikallista rahaa ei juuri sillä hetkellä ole eikä euron kolikkoa haluta ottaa.

– No problem, vastataan nettikahvilasta hämmentyneelle matkailijalle.

Tällä kertaa turistille sanottu ”no problem” tulee aidosti sydämestä. Tämä on Albania.

Euroopan suljetuimpia, köyhimpiä ja alikehittyneimpiä maita; sellaisena Albania muistetaan ja sellaiseksi se mielletään edelleen usein. Mutta ei pidä paikkaansa. Köyhähkö toki suomalaisen mittapuun mukaan, mutta matkailijan silmin tämä eksoottinen maa on nykyisin kuin mikä tahansa Välimeren maa, eikä vielä niin sanotusti pilattu ylenmääräisellä turismilla.

Samaa sorttia kuin itse maa on pääkaupunki Tirana: noin miljoonan asukkaan kaupunki on luonteeltaan normaali eteläeurooppalainen kaupunki. Sen keskustassa ja välittömässä läheisyydessä on kaikki muutaman päivän kaupunkiloman tarpeet. Ja hinnat ovat edulliset, täällä ei eurolla ole kriisiä.

Kerrostalot on maalattu eri väreillä

Näköalaravintolasta aukeavat hulppeat maisemat Tiranaan. Tornissa pääsee kiertämään ympäri muita ruokailijoita häiritsemättä, jos nyt ravintolassa heitä sattuisi olemaan.

Toisella puolen ravintolatornia leviää tasanko, jossa näkyy kaupunkia lähes horisonttiin asti. Normi miljoonakaupunki, mutta sen sisääntulotiet piilottavat sisälleen kehityksen historiaa.

Vielä parikymmentä vuotta sitten koko Tiranaa ympäröivä tasanko kasvoi enimmäkseen maissia, perintönä ajalta kun maa pyrki ja oli osin pakotettukin omavaraisuuteen. Nyt tasanko on täynnä liikkeitä ja teollisuusaluetta.

Kerrostalot on värjätty kirkkain värein. Samaa taloa saattaa koristaa useampikin väri, sama näkyi jo esikaupungissa. Arkkitehdit ottavat kaiken irti taakse jääneen sosialismin harmaudesta: nyt väreillä leikitään.

– Väreillä halutaan ilmaista iloa, onnellisuutta. Täällä on vihreää, vaaleanpunaista, oranssia, keltaista seinissä, kertoo turisteja kuljettava opas.

Tosiaan, täydellinen vastakohta jatkuvalle sosialistisen realismin harmaudelle.

Värien käyttö näkyy puiston penkeissäkin, joissa on käytössä liki koko paletti.

Kun astelee ravintolatornin toiselle puolen, näkee ukkosilman. Se puskee kaupunkia varjostavasta vuoristosta alas Tiranan laaksoon. Jyrinä kuuluu, salamat iskevät harmaata vuorta vasten, mutta kaupunkiin asti ei yllä kuin jyly.