Tiistai 26.9.2017Kuisma

Perinne ja huominen läsnä yhtä aikaa

Ronda on Espanja pienoiskoossa

Rondan kaupunki Espanjan Andalusiassa Málagan maakunnassa. Kuva: Matti Komulainen
Rondan kaupunki Espanjan Andalusiassa Málagan maakunnassa. Kuva: Matti Komulainen

Serpentiinitie johtaa lopulta Rondaan. Parissa tunnissa on noustu vajaa kilometri merenpinnan tasosta. Ylhäällä ilma on raikasta ja aurinko tuntuu paistavan armottomammin. Siksi kai täällä vuorilla lämpötila pysyy talvellakin reilusti plussalla.

Ronda on kuin mielikuvien Espanja pienoiskoossa. Se on matkailuviranomaisten mukaan Andalusian nopeimmin kasvava kaupunki, joka on kiilannut alueen kolmenneksi kiinnostavimmaksi kohteeksi Sevillan ja Granadan imuun.

Legendojen lähde

Vajaan 37 000 asukkaan vuoristokaupunkiin on iskostunut koko maan ominaispiirteitä roppakaupalla. Rondasta löytyy ikiaikaista arkkitehtuuria, huimaavia korkeuseroja sekä maan vanhin härkätaisteluareena vuodelta 1784 mittavine museoineen.

Ilmankos Rondaan mieltyivät aikoinaan niin Nobel-kirjailija Ernest Hemingway kuin elokuvaohjaaja Orson Welles.

Hemingway kuvasi kaupunkia romaanissaan Kenelle kellot soivat ja sijoitti siihen Espanjan sisällissodasta tapauksen, jossa fasistidiktaattori Francon kannattajia teloitettiin Rondaa halkovaan El Tajon rotkoon heittämällä.

Welles puolestaan suunnitteli kuvaavansa kaupungissa suurteoksensa Don Quijote. Ronda teki niin suuren vaikutuksen ohjaajaan, että kuoleman jälkeen hänen tuhkansa kuulemma siroteltiin arvostetulle härkätaisteluareenalle.

Paikallisten lähteiden mukaan Hemingwayn tuhkat on puolestaan ripoteltu kirjailijan ystävän, matadori Antoñio Ordóñezin läheisen huvilan alueelle.

Vuotuinen Goyesca-festivaali rikastuttaa nykyistä kulttuurielämää muun muassa flamenco-laululla ja -tanssilla sekä pukujuhlalla, joka hakee värikkyydessään vertaistaan.

Rondan filmifestivaali taas on profiloitunut poliittiseen ja muuhun kantaaottavaan elokuvaan.

Kotkanpesä monelle

Kun Rondassa katsoo uljaasti kaartuvien holvien kannattelemalta sillalta ympärillä siintäville vuorille ja satametriseen rotkoon, on helppo uskoa paikan olleen monien kansojen kiinnostuksen kohde. Epävakaina aikoina vaikeakulkuisuus ja korkeuserot merkitsivät turvaa.

Arkeologien mukaan ehkä juuri siksi kivikauden asukkaat maalasivat taidettaan Cueva de la Piletan luolaan parikymmentä kilometriä nykyisestä Rondasta etelään. Samasta syystä varhaiset ibeeriset ja kelttiläiset heimot asettuivat sinne esihistoriallisella kaudella.

Kun roomalainen Scipio Africanus vuorostaan perusti paikalle linnoituksen 132 eaa., sille annettu nimi Arunda viittasikin juuri ympäröiviin suojaaviin vuoriin.

Sittemmin valloittajat toisensa jälkeen ovat jättäneet Rondaan jälkensä. Esimerkiksi Maurien aikana paikka toimi lähialueen pääkaupunkina ja yhtenä viimeisistä tukikohdista.

Linkkejä menneeseen

Eilisen kerrostumat voi aistia yhä Rondan mukulakivikaduilla ja kujilla kulkiessa. Silloilta ja muureilta avautuvia maisemia ovat aiemmat kulkijat ihailleet vuosituhansien ajan. Aivan kaupungin kupeessa laiduntavat hevoset taas näyttävät samanlaisilta, joiden selästä varhaiset matadorit seivästivät härkiä 1800-luvun maalauksissa.

Rondan vanhimmassa osassa rakennukset näyttävät siltä, että ne ovat uhmanneet aikaa ihmispolvi toisensa perään.

Kirkosta erottaa vielä kellotorniksi muutetun minareetin muodot. Takorautaisen portin takana avautuvan pihan kaivosta on kenties nostettu vettä jo silloin, kun maurit ajettiin Andalusiasta ja Kolumbus suuntasi Amerikkaan. Upein puuleikkauksin koristellulta erkkeriparvekkeella taas lienee vilvoteltu aikoina ennen Napoleonia.

Toisaalla, muurimaisten seinien suojiin ammoiseen palatsiin perustetussa museossa myydään viiniä, jonka viljelyn väitetään juontuvan 6 000 vuoden taakse Rondan liepeillä.

Maistiaiset lasketaan jykevän seinän messinkihanoista: vasemmasta tulee talon punaista, oikeasta valkoviiniä. Mantelit ja leipäkeksit käyvät taatelien kanssa pikku huikopalasta virvoittavan lasillisen lomassa.

Ruokaillessa aikamatkailu jatkuu. Tarjolla on maurilaisesta menneisyydestä juontuvia perinneruokia gazpachosta paellaan. Aterioidessa jostain kantautuu temperamentikas, itkuiselta kuulostava flamenco.

Nurkan takaa pyyhältää nainen pikkupoikineen ravintolan ohi. Hunnussa on silmät paljastava rako, muuten hän on pukeutunut mustaan, väljään kankaaseen kiireestä kantapäähän. Tämäkin ilmestys on kuin visiirien ajoilta puolen vuosituhannen takaa.

MATTI KOMULAINEN

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.