Salamavalo hölmisti yöllä Kaarinan uimahallin takana lentäneen lepakon. Nystyrät lepakon siiven keskivaiheilla ovat lepakon peukalot. Hieman siitä pään suuntaan, lepakon kyynärvarteen, sijoitetaan rengas, kun lepakkoja rengastetaan. Tällä yksilöllä ei rengasta ole. TS/Timo Jakonen

Salaperäiset lentäjät

Turun kaupungin luonnonsuojelutyöntekijänä toimiva Emma Kosonen kiinnostui salaperäisistä lepakoista jo opiskeluaikanaan Turun yliopistossa.

– Meitä oli yliopistolla useampiakin, joita lepakot kiehtoivat ja Turun lepakkokerho toimi hyvin aktiivisesti ja innostavasti. Lisäksi ensimmäinen suomalainen lepakkokirja, Markku Lappalaisen kirjoittama ja Ari Karhilahden osittain piirroskuvittama Lepakot – salaperäiset nahkasiivet, oli silloin juuri ilmestynyt. Elettiin vuotta 2003. Nyt on hienoa huomata, miten tieto suomalaisista lepakoista on lisääntynyt jopa sinä lyhyenä, vajaan kymmenen vuoden aikana, jona itse olen ollut mukana, Kosonen iloitsee.

– Lepakot olivat ja ovat yhä edelleen haastavia tutkittavia piilottelevan ja yöaktiivisen elämäntapansa vuoksi, hän pohtii.

Lisää lepakoista ja Emma Kososen harrastuksesta Turun Sanomien Luontosivulla.

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.