Kello käy jo yli yhdeksän illalla, mutta Runosmäen nuorisotalolla raikuvat laivasto-swingin tahdit.

Edellisen fusku-ryhmän 80 henkeä on kutistunut kellon edetessä noin 15:een, mutta innokkaimmat, kuten Raija Nieminen ja Kalevi Laaksonen ovat tanssineet jo kolme tuntia. Eivätkä malttaisi lopettaa vieläkään.

– Käyn ainakin viitenä päivänä viikossa eri tunneilla, ja sen päälle tansseissa ja tanssitapahtumissa, Raija Nieminen laskee.

– Minä käyn tanssimassa seitsemänä päivänä viikossa. Tansseihin pääsee kauemmaskin, kun on oma asuntoauto, Kalevi Laaksonen kertoo.

Molemmat ovat olleet lavatanssiseura Sekahaun jäseniä jo kuusi vuotta. Tanssiharrastus alkoi kuitenkin jo aiemmin.

– Menin kahdeksan vuotta sitten fuskun alkeiskurssille ja olin ihan pihalla. Seuraavana syksynä kävin alkeiskurssin uudestaan, ja sitten jokin loksahti paikalleen, Laaksonen kertaa harrastuksensa alkua.

Nieminen ja Laaksonen eivät ole ainoat tanssikärpäsen puraisemat, sillä pelkästään Sekahaussa on jäseniä lähes 4 000. Tunteja on kuudella paikkakunnalla jokaisena päivänä viikossa.

Tuttuja joka puolella

Harrastuksen aloittamiseen ei tarvita paria, sillä suurin osa tulee harjoituksiin yksin. Pariskuntia on Niemisen arvion mukaan vain prosentti-pari kaikista harrastajista.

– Monet lähtevät mukaan, kun elämäntilanne muuttuu, tulee esimerkiksi avioero ja lapset ovat muuttaneet kotoa.

Tunneilla vaihdetaan paria koko ajan, sillä tarkoitus on, että miehet oppivat viemään eri naisia ja naiset seuraamaan eri miehiä. Siten ihmiset tulevat pian tutuiksi toisilleen.

– Tämä on ennen kaikkea sosiaalinen harrastus. Nykyään joka tanssitapahtumassa törmää tuttuihin, Raija Nieminen kertoo.

Miesten määrä on viime vuosina ollut kasvussa, mutta heitä kaivataan seuratanssin pariin enemmän.

– Se voi olla naisille vähän turhauttavaa, kun joutuu odottamaan vuoroaan, heitä kun on yleensä enemmän, Laaksonen sanoo.

Miehille käy yleensä samoin kuin naisillekin, kun parketilla on ollut ensimmäisen kerran.

– Lähes kaikki, jotka tulevat kokeilemaan, myös jatkavat tanssimista, Nieminen kertoo.

Myös nuoria toivotaan tanssin pariin enemmän, jo siksikin, että arvokas lavantanssiperinne jatkuisi Suomessa. Siksi Sekahaussa on perustettu oma ryhmä 18–30-vuotiaille tanssiharrastajille.

Sopii kaikenikäisille

Tanssi voi parhaimmillaan kuluttaa jopa 800 kilokaloria tunnissa. Se myös kehittää sydän- ja verenkiertoelimistöä ja vahvistaa luustoa.

Harrastus sopii kaikenikäisille, ja Sekahaun ryhmissä käykin ikäihmisiä, jotka eivät välttämättä pysty harrastamaan enää muuta liikuntaa.

– Tanssimalla voi päästä hyvään kuntoon. Minä käyn lenkillä ja kuntosalilla, että jaksaisin tanssia, Laaksonen nauraa.

Harrastuksen myötä miehen paino on pudonnut vuosien aikana lähes 20 kiloa.

– Tämä on paras mahdollinen harrastus, sillä se auttaa sekä korvien väliin että fysiikkaan, hän jatkaa.

– Vaikka tehdään tosissaan, tämä ei ole totista hommaa. Kaikilla on tunneilla aina hauskaa, Nieminen tiivistää.

Molemmat myöntävät, että kun musiikki alkaa soida, on pakko päästä tanssimaan. Tanssitarve voi iskeä missä vaan.

– Olin kerran kaupassa, kun boogie woogie alkoi soida. Oli pakko mennä hyllyjen väliin vähän kokeilemaan askeleita, Laaksonen myöntää.