Kuluttaja

Sisustussuunnittelija vastaa aiheuttamistaan vahingoista

Kuluttaja | Turun Sanomat 23.1.2012 02:30 |

Jos sisustussuunnittelijan suunnitelman ja väärien materiaalivalintojen vuoksi asiakkaalle aiheutuu vahinkoa, on suunnittelija aina korvausvelvollinen.

Siksi suunnittelijan kanssa kannattaa aina tehdä kirjallinen sopimus ja vaatia suunnitelmakin kirjallisena.

Sisustussuunnittelupalveluiden suosio on kasvanut viime vuosina.

– Sisustusohjelmien myötä moni kuluttaja uskaltaa lähestyä sisustussuunnittelijaa, Mirja Ahonen kertoo.

Sisustussuunnittelijat SI -yhdistyksen toiminnanjohtaja Ahonen myöntää, että trendialalle päädytään paljon myös harrastepohjalta.

– Jotkut harrastelijat voivat olla hyviä, mutta kaikki eivät osaa esimerkiksi lukea pohjapiirustuksia oikein, Ahonen toteaa.

Myös kuluttajaliiton johtava lakimies Tuula Sario mainitsee ongelmaksi sen, että markkinat ovat melko villit.

– Sisustussuunnittelijaksi voi ryhtyä ilman varsinaista ammattitaitoa. Rakennusteknillistä osaamista ei välttämättä ole, Sario muistuttaa.

Tuula Sario kummasteleekin sitä, että moni suunnittelija toimii ilman vakuutuksia, Jos sisustussuunnittelija ehdottaa sopimattomia materiaaleja märkätiloihin tai esimerkiksi kantavan seinän purkamista ja asiakkaalle koituu suunnitelman noudattamisesta lisäkuluja, on suunnittelija korvausvelvollinen.

– Korvauksia vaatiessaan asiakkaan pitää tietenkin pystyä dokumentoimaan kaikki materiaali- ja työsuunnitelmat kirjallisesti. Näin hän voi todentaa, että virhe on suunnittelijan. Tästäkin syystä kaikki sovitut asiat pitää kirjata yhdessä suunnittelijan kanssa eikä asiakkaan missään nimessä pidä tyytyä suullisiin neuvoihin, Tuula Sario muistuttaa.

Turun Sanomat tiedusteli 25 varsinaissuomalaiselta sisustussuunnittelijalta heidän käytäntöjään sisustussuunnittelupalveluissa. Uusintapyynnöistä huolimatta vain seitsemän vastasi. Vastanneet suunnittelijat korostivat sitä, että alalla toimii paljon kouluttamattomia mutta itseään sisustussuunnittelijaksi tituleeraavia yrittäjiä.

Kaikki vastanneet ovat tietoisia korvausvelvollisuudesta. Nimettömänä pysyttelevä sisustussuunnittelija muistuttaa kuitenkin esteettisyyden ja toimivuuden erosta.

– Toki suunnittelija on korvausvelvollinen, jos virheen vuoksi ratkaisu on ilmeisen käyttökelvoton, esimerkiksi valittu tekstiili sohvaan on vääränlaista materiaalia. Mutta jos toteutettu suunnitelma ei vastaakaan asiakkaan käsitystä esteettisesti, korvausvelvollisuutta ei ole. Onhan asiakas aina hyväksynyt ehdotetut ratkaisut, suunnittelija muistuttaa.

Sisustussuunnittelija Sanna Hokka tarkentaa, että suunnittelussa noudatetaan konsulttitoiminnan yleisiä sopimusehtoja lakia kulutustavaroiden ja -palvelujen turvallisuudesta.

– Palvelujen tarjoajalla on oltava riittävät tiedot ja taidot tarjoamistaan tuotteista. Sisustussuunnittelijan tehtäväluettelo ja sopimusehdot löytyvät rakennustietokortistosta, Hokka kertoo.

Sisustussuunnittelija voi hankkia vastuuvakuutuksen mahdollisia suunnitteluvirheitä ja korvauksia varten. Viidellä kyselyyn vastanneista oli vastuuvakuutus. Sanna Hokalla sitä ei ole.

– Suunnittelijan pitää myös tietää, milloin omat resurssit eivät riitä, eli milloin tarvitaan esimerkiksi rakenne- tai LVI-suunnittelijaa. Toistaiseksi suunnitteluvirhettä ei ole sattunut, Hokka kertoo.

Myös Kaisa Anttila luottaa omaan harkintaansa ja muiden ammattilaisten apuun.

– Suunnittelen lähinnä koteja ja tunnen niissä käytettävät materiaalit. Jos olen epävarma jonkin tuotteen soveltuvuudesta, otan yhteyttä valmistajaan tai maahantuojaan. Rakenteelliset muutokset suunnitellaan yhdessä kirvesmiesten tai muiden ammattilaisten kanssa, ja vastuu jaetaan, hän kertoo.

Anttila uskoo vakuutuksen olevan paikallaan julkisten tilojen suunnittelussa, kun tuoteviidakko on laaja ja materiaaleilta vaaditaan paljon.

Turun Sanomien kyselyyn vastanneet suunnittelijat veloittavat 45–56 euroa tunnilta. He eivät pyydä koko maksua etukäteen ja lähes kaikki tekevät suunnitelman ja sopimuksen aina kirjallisena. Eräs suunnittelija muistuttaa, että sähköposteista jää kirjallinen dokumentti.

– Myös hyväksytty kirjallinen tarjous, joka on riittävän yksityiskohtainen, toimii sopimuksena.

Lakimies Tuula Sario nimeää kuluttajien suurimmaksi virheeksi suulliseen sopimukseen tyytymisen. Hänen mukaansa kuluttajan ei myöskään pidä maksaa koko sisustussuunnittelutyöstä etukäteen.

– Varausmaksu tai vastaava on ymmärrettävä, mutta muuten työstä kuuluu maksaa vasta, kun se on tehty. Rahan vaatiminen etukäteen materiaalihankintoja varten ei myöskään anna kovin hyvää kuvaa elinkeinonharjoittajan taloudellisesta tilanteesta, Sario muotoilee.

Kuluttajaliitto tarjoaa neuvontaa ja auttaa tekemään päätöksiä, jos erimielisyydet kuluttajan ja tarjoajan välillä eivät selviä neuvottelemalla. Pattitilanteissa voi turvautua myös kuluttajariitalautakuntaan, joka on valtiollinen riidanratkaisuelin.

– Riitalautakunta ei voi kuitenkaan kuulla todistajia, joten sana sanaa vastaan -tapaukset ovat hankalia. Pahimmassa tapauksessa tilanne voi edetä käräjäoikeuteen asti, Sario kertoo.

Mirja Ahosen mukaan kuluttaja ei usein tiedä, että SI-lyhenne suunnittelijan nimen perässä kertoo SI ry:n jäsenyydestä ja tutkinnon suorittaneesta sisustussuunnittelijasta.

– Suunnittelija saa välineitä tilan analysoimiseen sekä lainsäädännön, rakennusalan ja tuotetietouden tuntemukseen. Hänellä on tarvittava ammattipiirustustaito, jotta hän kykenee käyttämään samaa kieltä muiden rakennusalan toimijoiden kanssa, Ahonen kuvaa.

Ahosen mukaan SI-yhdistykseen tulee melko vähän yhteydenottoja riitatilanteista. Ahosen mukaan SI-sisustussuunnittelijoilla pitäisi olla tieto korvausvelvollisuudesta, mikäli suunnitteluvirhe osuu omalle kohdalle.

– Mitään yhteistä ohjetta vastuuvakuutuksesta, hinnoittelusta ja maksun pyytämisestä ei ole. Yhdistys suosittelee ehdottomasti kirjallista sopimusta, se on molemminpuolinen hyöty, Ahonen painottaa.

LIISA LUNDELL