Koti ja asuminen

Kun taulu tai mikä muu esine tahansa
kiinnitetään seinälle, tärkeintä on selvittää mitä materiaalia kyseinen seinä on ja minkä painoinen esine siihen kiinnitetään.

Seinässä ja kiinnikkeessä
onnistumisen salaisuus

Asuminen | Turun Sanomat 25.3.2005 03:00 |

Markkinoilta löytyy myös kiinnikkeitä, jotka sopivat moniin eri seinämateriaaleihin. Alligator esimerkiksi on oikea monitoimikiinnike, sillä se pitää materiaalissa kuin materiaalissa. Lisäksi se on kestävä kiinnike: VTT:n testien mukaan se kestää betoniseinässä yli 300 kilon painon.

Kun kotona arvioi taulun painoa, myös kehyksen sekä mahdollisen lasin paino pitää huomioida. Tämän lisäksi kannattaa aina vilkaista myös taulun taakse ja tarkistaa, minkä varaan taulu kiinnitetään.

Jotkut propattavista kiinnikkeistä näyttävät melko heppoisilta ja moni epäröi sen vuoksi niiden pitoa.

Yleensä niihin on jo tehtaalla merkitty omat lujuusarvonsa. Koska propattavat kiinnikkeet on tehtaalla testattu optimaalisissa oloissa, arvoihin on varminta suhtautua pienellä varauksella.

Kivi- eli betoniseinä



Muovinen taulukoukku sopii kevyeen kiinnitykseen kuten esimerkiksi kevyiden taulujen ja koriste-esineiden ripustamiseen. Koukkuja on kolmea eri kokoa. Kestävyys kulkee koukkujen nimen mukaan yhdestä kolmeen kiloon.

Muovikoukku kiinnitetään koukussa olevilla kolmella pienellä teräsnaulalla vasaralla kevyesti naputtamalla.

Teräsnaula sopii alle kilon painoisten taulujen ja esineiden kiinnitykseen. Teräsnaula lyödään betoniin pikkuisen vinossa, jolloin se pitää paremmin.

Vanhoissa taloissa naulan kiinnittäminen voi tuottaa hankaluuksia, koska betonin joukossa saattaa olla kiviä.

Proppaamalla saadaan kestävä kiinnitys. Proput valitaan aina käyttökohteen mukaan. Kotitalouksissa yleisimmin käytettyjä ovat 4, 5, 6 ja 8-milliset proput.

Betoniin porattaessa tarvitaan aina iskuporakone. Sopivan kokoiseksi porattuun reikään lyödään vasaralla proppu, johon ruuvi kiristetään joko ruuvimeisselillä tai ruuvivääntimellä.

Alligator-ruuvilla saadaan kestävin kiinnitys. Kiinnitykseen tarvitaan iskuporakone.

Kipsilevy eli gyproc



Kipsilevy on sen verran heikko kiinnitysmateriaali, että siinä kannattaa käyttää aina proppua. Pelkkää ruuvia tai naulaa Jesse Kurkinen ei suosittele.

Kipsilevy saattaa haljeta jo siitä, että lyö vasaralla vahingossa ohi.

Vasaran iskut eivät saa olla liian lujia muihinkaan materiaaleihin. Paras tulos saadaan pienillä rytmikkäillä iskuilla naputellen.

X-koukku sopii hyvin kevyeen kiinnitykseen. Koukussa olevien naulojen määrä on yhtä kuin ripustettavan esineen paino kiloina. Koukkuja valitessaan on kuitenkin tärkeää ottaa huomioon, että kestävyyttä määritellessään valmistaja on tarkoittanut erikoiskovaa kipsilevyä.

Kiinnityksen ideana on, että naula lyödään vinoon. Silloin se pureutuu paremmin kipsilevyyn ja kantaa myöskin paremmin.

Pika-kiprokki on hyvä kiinnitin siinä mielessä, että senkään kiinnittämiseen ei tarvita porakonetta.

Pika-kiprokin kantavuus on keskimäärin parisenkymmentä kiloa. Käytön edellytyksenä on, että alla on puhdas kipsilevypinta, joka tosin voi olla maalattu tai tapetoitu. Kylpyhuoneen laattojen päälle pika-kiprokki sen sijaan ei sovi.

Kiinnitys sujuu näppärästi. Ensin pieni näpäytys vasaralla siten, että terä puree seinään, jonka jälkeen isolla meisselissä tai vääntimellä kiinnitin ruuvataan seinään kiinni, jonka jälkeen kiinnikkeeseen tulee vielä ruuvi.

Molly-ankkuri on metallinen kiinnike, joka käy raskaampaankin kiinnitykseen. Jos kipsilevyyn täytyy kiinnittää esimerkiksi kaide, molly-ankkuri on siihen sopiva väline.

Kiinnittämiseen tarvitaan porakone sekä ankkuripihdit, jolla levyn taakse tulevat siivet saadaan avatuiksi. Samalla rasituspinta laajenee isommalle alueelle.

Vasaralla vääntämistä ei kannata edes ajatella, sillä levy halkeaa herkästi.

Perhoskiinnityksessä saadaan kantavuutta noin 15-20-kiloiselle esineelle. Kymmenen millin reiän poraamiseen käy tavallinen porakone.

Perhoskiinnitys sopii kipsilevyyn, vaikka sen päällä olisi vielä laatta tai kerros laastia. Edellytyksenä on luonnollisesti, että käytetään tarpeeksi pitkiä ruuveja, jotta ote pitää. Siivekkeet aukeavat ruuvia kiristämällä.

Alligator on erinomainen vaihtoehto myös kipsilevyyn. Kiristettäessä alligator aukaisee taakseen pitävät siivekkeet.

VTT:n testien mukaan esimerkiksi 5-millisellä kiinnikkeellä saadaan jo noin 24 ja 8-millisellä noin 47 kilon kestävyys.

Siporex



Siporex on hankala kiinnitysmateriaali, koska se on erittäin pehmeä.

Sen vuoksi kannattaakin olla tarkkana, mitä ja millä seinälleen ripustaa.

Alligator on kätevä kiinnitin myös siporex- seiniin. Tosin asennuksessa on porattava pienempi reikä kuin mitä itse tulppa on.

Siporex-tulppa on nimensä mukaisesti tarkoitettu nimenomaan siporex-seinille. Seinään porataan huomattavasti proppua pienempi reikä. Kiinnitysidea piilee siinä, että kun proppuun lyödään sitä isompi ruuvi, sen siivekkeet aukeavat.

Puuseinä



Puu on vahva ja myös kaikkein helpoin materiaali kiinnitystaustaksi. Ruuvaa vain pitkä ruuvi seinään ja siinä se on.

Toki puuseinään voi laittaa myös muita kiinnikkeitä kuten esimerkiksi taulukoukkuja ja nauloja.

Kattokiinnitys



Kattokiinnityksessä veto on jatkuva, koska se tulee pystysuunnassa. Sen vuoksi kiinnityksen täytyy olla ehdottomasti seinäkiinnitystä varmempi.

Kiinnitykseen käytetään yleensä paksuja proppuja, joiden ainevahvuus on myös yleensä paksumpi kuin normaaleissa ruuveissa.

Kyntteliköt ja tuikkutelineet pysyvät hieman tavallista paksummilla muovipropuilla, jossa on lisäsiivekkeet.

Kattokruunua tai esimerkiksi nyrkkeilysäkkiä kiinnittäessä kannattaa olla tarkkana, ettei koko komeus romahda alas.

Kiinnitykseen suositellaan käytettäväksi kiila-ankkuria. Ne ovat kokonaan metallia ja vetolujuudet jopa satoja kiloja.

Jos huoneessa on levykatto, käytetään nimenomaan levykiinnitykseen tarkoitettuja proppuja, joissa on vahvemmat lujuusarvot.

Raskaiden esineiden kiinnittämisessä levykattoon on oltava tarkka. Kattorakenteet ovat katossa parhaita kiinnityspaikkoja.

MARJATTA KANGAS

TSTV - Uusimmat