Extra

Olympiavoittajan kekseliäs yritys saada rahaa vaimonsa syöpähoitoon

Kuuluisa lonkkaluunpää eniten tarjoavalle

Extra | Turun Sanomat 27.11.2004 03:00 |

Painonnoston olympiavoittaja, moninkertainen maailmanmestari ja maailmanennätysmies Kaarlo Kangasniemi harppoo rivakasti vieraitaan vastaan kyynärsauvojen avulla porilaisen rivitalokotinsa eteisessä. Kuukauden takainen lonkkaleikkaus pidättelee miestä juoksemasta. Kepeillä on klenkattava vielä viikkoja.

Mutta Kulta-Kalle on kekseliäs: hän on pultannut saunanoven karmien väliin leuanvetotangon. Jos kerran reippailla ei voi, on tehtävä muuta kunnon ylläpitämiseksi. Tangossa hän punnertaa itsensä katonrajaan 50 kertaa päivässä, kymmenen sarjoja viisi kappaletta.

- Haluatko, että vedän leukaa yhdellä kädellä, hän heittää.

Lattian nurkassa pyörivät kahdetkin käsipainot. Toiset ovat Kallen mielestä ”lasten leikkiä”, mutta toisia, kolmekymmenkiloisia murikoita hän paljastaa nostelevansa paljonkin.

Vaimo Kaarina, 62, on taustalla. Hän varoittelee innokasta miestään laskeutumaan varovasti lattiatasolle. Mutta ei Kalle malta. Hän kiepsahtaa selälleen rivakasti ja nappaa painot käsiinsä. Naama on iloisessa virneessä. Mies on selvästi omalla maallaan.

Mutta yhdestä asiasta Kalle arvelee olevansa varma: kisat on kisailtu. Viimeinen iso voitto, vuoden 1996 veteraanien painonnoston ylivoimainen maailmanmestaruus saa jäädä vihoviimeiseksi. Mitaleja on jo tarpeeksi.

- Vaikka kai mun tuloksella olisi Ateenassa kymmenen parhaan joukkoon päästy, hän hehkuttaa menneen kesän olympialaisten tasoa.

Terveydestä



Voittoja tärkeämmäksi on vuosien varrella kivunnut terveys, oma ja perheen. Kulta-Kalle jos kuka tietää urheilun kääntöpuolen. Hän joutui jäämään satamavalvojan työstään sairaseläkkeelle vain 37-vuotiaana. Selkäkivut veivät miehen petiin pitkiksi ajoiksi.

Sittemmin kirurgit ovat leikelleet miestä tuon tuosta: selkää, olkapäätä, kyynärpäätä useasti sekä peukalonjuurta on operoitu.

- Urheiluvammoja, hän tyytyy arvioimaan.

Varsinainen epäonnenpotku tapahtui neljä vuotta sitten tavallisena arkiaamuna. Kulta-Kalle lähti postilaatikolle, liukastui jäätiköllä ja satutti kylkiluunsa sekä jo ennestään kuluneen lonkan. Lonkka ei ottanut toipuakseen.

Leikkauksen odotus venyi kahteen vuoteen. Välillä kivut olivat niin kovat, että urheilusankari ei saanut unensilmäystäkään yössä.

- Jos Lipposelle sanottaisiin, että odota kaksi vuotta lonkkaleikkausta ja nuku sinä aikana kaksi tuntia yössä, kun joka paikkaa särkee, niin ei kestäisi kahta viikkoa, kun laki muuttuisi, Kulta-Kalle, Smp:n Porin kaupunginvaltuutettukin vuosilta 1984-1988, ärähtää.

Nyt Kangasniemiä on kohdannut uusi murhe. Kaarina-vaimon pitkäaikaiset vatsaongelmat paljastuivat paksunsuolensyöväksi vuosi sitten. Syöpä leikattiin välittömästi, mutta viime tammikuussa, samaan aikaan kun Kallelta leikattiin eturauhanen, vaimon munasarjasta löytyi uusi kasvain.

- Päivä kerrallaan, pariskunta toteaa Kaarinan solusalpaajahoidon päätyttyä.

Kaarina myöntää, että viisi vuotta on elettävä pelon kanssa.

- Koko ajan kummittelee ajatuksissa, onko syöpä poissa, hän muotoilee.

Kalle ihmettelee, miksi Kaarinan sairastumisen jälkeen ystävät ovat unohtaneet heidät.

- Ihmiset pelkää, että syöpä tarttuu, hän uskoo.

Pettymyksestä



Kangasniemet miettivät, miten kallista sairastaminen Suomessa on. Kulta-Kalle on pettynyt: hän maksoi lonkkahoitonsa, vaikka hänen mielestään hänellä ja Olympiakomitealla on sopimus.

- Mun kanssa tehtiin aikanaan lappu, jonka perusteella mua korjataan loppuelämän ajan, jos tulee vikaa. Nyt Olympiakomitea ei maksa, alussa maksoi kyllä.

Valmennuksen johtaja Kari Niemi-Nikkola Suomen Olympiakomiteasta ei ole kuullut Kangasniemen lähestyneen Olympiakomiteaa lonkkaleikkauksensa takia.

- Kangasniemelle on vielä 1980-luvulla maksettu tutkimuksia, mutta laajemman elinikäisen sopimuksen olemassaolosta ei meillä kenelläkään ole tietoa. Olemme hoitaneet olympiaurasta aiheutuneet vammat, ja on vaikea sanoa, mikä johtuu mistäkin, kun puhutaan ihmisen elämänkaaresta, Niemi-Nikkola vastaa.

Katkeruutta nostattaa Kulta-Kallessa sekin, että häntä ei aikanaan palkittu suurista voitoistaan.

- Ei tullut autoja, omakotitontteja, taloja, ei edes rahaa. Veteraanikisan voitostakin sanottiin, että ei anneta, kun sää voitat aina.

Piikki osuu niin valtiolle kuin Porin kaupungillekin.

Siitä hän on iloinen, että Pori palkitsi näyttävästi syksyn paralympialaisisssa kaksi kultamitalia voittaneen porilaisen ratakelaajan Leo-Pekka Tähden.

Rahattomuudesta



Kangasniemen perheen rahat ovat vähissä. Kaarinakin on ollut eläkkeellä Porin kaupungin lipunmyyjän työstään neljä vuotta.

Kovat lääke- ja sairaalalaskut saivat Kulta-Kallen kekseliääksi: hän antoi purkittaa poistetun lonkkaluunpäänsä ja myy sitä nyt eniten tarjoavalle. Tuotolla hän aikoo rahoittaa Kaarinan syöpähoitoja.

Luu on turvassa pari vuotta sitten Ateenasta matkamuistoksi ostetussa lasipurkissa. Ikimuistoisen matkansa Kangasniemet voittivat suositussa Tuttu juttu -televisioleikissä.

- Tai Pariisiin me voitettiin, mutta vaihdettiin se Ateenaan. Se voitto ei tullut vahingossa, me tunnetaan toisemme, yli 42 vuotta naimisissa ollut pariskunta tähdentää.

- Nykyään ei parit viitti näin kauaa samaa naamaa katsoa, heitä huvittaa.

Lasipurkissa on paitsi Kallen luunpää, myös Kallen yhdestä maailmanennätysmitalistaan sahaamaa jauhetta.

- Sirottelin sitä sinne joukkoon.

Purkkia koristaa kopio vuoden 1968 olympiakultamitalista. Aito on lähellä Poria Kullaalla Kulta-Kallen synnyinkodissa, nykyisessä Kangasniemi-museossa. Sinne Kalle on lahjoittanut liki kaikki saamansa tunnustukset. Kotona on enää vain muutama palkintomaljakko.

- Osan olen myynyt rahapulassa.

Kallelle on tarjottu luunpää-purkista tuhatta euroa. Hän pitää summaa pilkkana.

- Kymmenkertainen hinta pitäisi saada, hän heittää.

Hänen mielestään mahdollisia ostajia voisivat olla urheilujärjestöt tai Porin kaupunki. Suomen Painonnostoliitolla hän ei usko moista summaa olevan.

- Jos kukaan ei osta purkkia, annan sen museoon, hän paljastaa.

Urheilusta



Työelämästä poisjäätyään ja kuntouduttuaan Kalle ryhtyi valmentamaan painonnostajia sekä porilaisseuroissa lentopalloilijoita, jalkapalloilijoita ja jääkiekkoilijoita. Urheilu on edelleen henki ja elämä. Kun valtio pari vuotta sitten vihdoin myönsi Kallelle tunnustusrahaa, tämä osti rahalla uudet huonekalut ja kunnon television.

- Seuraan urheilua tarkkaan, hän kuittaa seuratessaan Euro-sportin kanavaa keskellä päivää.

Ateenan olympialaisten aikaan mies tuijotti tv-ruutua jopa 20 tuntia vuorokaudessa.

- Kiinalaiset naiset nostaa nyt enempi kuin suomalaiset miehet. Tekniikka on nopeutunut, hän on havainnut.

Edelleenkin Kalle antaa valmennusohjeita tarvitseville. Mutta hän sanoo, ettei niistä ole paljoa hyötyä, jos ei itse ole urheilijan vieressä.

- Moni valehtelee sen, paljonko harjoittelee. Menestys vaatii kovaa työtä. Harjoitella tarttisi enemmän. Noista ylipainoisista, tissiposkisten näköisistä näkee, ettei ne harjottele tarpeeksi, ne vaan luulee treenaavansa. Minäkin joskus kuvittelen, kun katson lenkkitossuja eteisen nurkassa, että taas tuli kahdenkympin lenkki tehtyä, hän murjaisee.

Kulta-Kalle muistuttaa, että huippu-urheilija ei katso ikkunasta, lähteekö lenkille.

- Jos alkaa keksiä esteitä, että esimerkiksi ulkona sataa, se on loppu.

Nimenomaan harjoittelun löysyydessä Kulta-Kalle näkee suomalaisen huippu-urheilun nykyisen alennustilan syyt.

Jo pikkujunioreille Kalle soisi kovempia treenejä - mutta monipuolisesti.

- Lasten täytyy harjoitella kaikkia lajeja, ei jauhaa yhtä ja samaa, ettei ne kyllästy. Lapset haluaa leikkiä. Ja koululaiset voisi panna juoksemaan linja-auton perässä kouluun. Siinä kunto tulisi huomaamatta, hän vihjaisee.

Dopingista



Dopingaineiden käytöstään avoimesti puhunut Kaarlo Kangasniemi kannattaa dopingin vapauttamista.

- Huipputasolla dopingia pitäisi saada ottaa vapaasti lääkärin valvonnassa. Nuorille sallisin vain tervettä ravintoa.

Kallen ravintoresepti aikanaan oli yksinkertainen: ruisleipää, sianläskiä ja mustikkasoppaa.

Suorituskyvyn parantamista keinotekoisesti Kalle perustelee sillä, että tekijät ovat aina edellä tutkijoita.

- Esimerkiksi erimerkkisiä hormoneja on yli 200 ja niistä 40:ää tutkitaan. 30 000 eurosta tehdään henkilökohtaisia dopingohjelmia, eikä urheilija kärähdä. Ei tätä voida estää.

Hän arvioi, että doping ei lopultakaan paranna urheilusuorituksia niin paljon kuin luullaan. Hän väittää, että Suomessa siihen myös turvaudutaan liian aikaisin.

Kalle puistelee päätään miettiessään, jäikö hänelle ikäviä sivuoireita dopingin käytöstä.

- Elimistöni on puhdas. Tutkimusten mukaan munuaiseni, maksani ja sydämeni toimivat hyvin.

Mutta ne useasti hajonneet paikat saavat mietteliääksi.

- Nivelet jäivät kireiksi aineitten jälkeen. Osittain ainakin.

Yhtäkkiä Kulta-Kalle pamauttaa kovalta kuulostavan lauseen:

- Ei urheilusta ole ollut kuin haittaa mulle.

Hän nojaa kyynärsauvoihinsa ja asettautuu niiden varassa lempikeinutuoliinsa. Televisio suoltaa vuorotellen jalkapalloa ja tennistä, voimamies keskittyy. Urheilu ei jätä rauhaan, vaikka mestari väittää siitä olleen vain harmia.

Äkkiä Kulta-Kalle hymyilee. Hän arvaa itsekin puhuneensa vähän ohi totuuden.

Mervi Luotonen

TSTV - uusimmat