Tiistai 19.9.2017Reija

Aito Chevrolet-sotaveteraani

Konepellin alla hyrisee suora kuusisylinterinen bensiinimoottori.
Konepellin alla hyrisee suora kuusisylinterinen bensiinimoottori.

Metsänvihreä vanha kaunotar keltaisine vanteineen on kuin osa voikukkaista maalaismaisemaa.

Vuoden 1939 Chevrolet HS 158 Truckilla on takanaan monivaiheinen elämä. Se on joutunut olemaan niin sotatantereella kuin paloautona tulipalopaikoillakin.

Kuten niin moni muukin aikalaisensa auto, se oli joutumassa autohajottamon pihteihin, kunnes auton arvon ymmärtänyt Mietoisten kirjastonhoitaja, nyt jo edesmennyt Reino Kauko pelasti sen 1980-luvulla.

Kauko entisöi pahaan kuntoon menneen auton vaivaa ja aikaa säästelemättä.

– Pelkästään koristeeksi ei kunnostettu auto jäänyt, vaan se palveli monenlaisissa puhdetöissä, niin klapi- kuin puutarhatöissäkin, auton nykyinen omistaja Vesa Salonen kertoo.

Amerikkalaista Chevroletia koottiin myös Ruotsissa, Belgiassa ja Britteinsaarilla.

– Tämäkin auto on kokoonpantu Tukholmassa. Suomeen se saatiin talvisotavuonna sota-avustuksena Ruotsilta. Sotien jälkeen auto palveli paloautona. Kovin tarkkoja tietoja sen vaiheista ei ole, hän lisää.

Chevroletissa on suora kuusisylinterinen bensiinimoottori. Kammesta autoa ei veivata käyntiin, vaan käynnistykseen on kaasun vieressä oma poljin. Käyntiääni on kaunis ja meno värinätöntä.

– Vanhaksi kuorma-autoksi tämä on varsin pehmeä ajaa. Kiva matkanopeus on 60 kilometriä tunnissa. Huippunopeus on 80 km/h, Salonen kertoo.

Ennakointia vanhalla kuorma-autolla ajo vaatii, sillä mekaaniset rumpujarrut eivät ihan nykytekniikan jarrujen tehoon yllä. Ohjaus on varsin jäykkä, jopa niin kankea, että mateluvauhdilla joutuu ensin ottamaan pakkia ennen kuin risteyksessä saa etupyörät kääntymään tarpeeksi. Sitä vastoin vauhdissa ratti ja pyörät kääntyvät kepeästi. Vaihteet menevät vaivoin räsähtämällä päälle.

Monia hienoksiakin autossa on. Tuulettaja pyörii alipaineella ja konepellin juuressa on tuuletusluukku, jota avaamalla hoituu sisätilan ilmastointi.

Ja pissapoikakin autossa on. Napinpainalluksen sijaan sitä käytetään polkimella. Puinen suuntavilkku puolestaan ponnahtaa tupestaan ovipilarin kupeesta.

Mietoisissa enemmän kuin ansaittuja eläkepäiviään viettävä Chevrolet pääsee ulkoilemaan joka kesä, kauniina aurinkoisina päivinä romanttisissa maalaismaisemissa.

MARJA HEIKKILÄ

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.